Mäyräkynsi
Kirjoittaja: Saaga
Istuskelin leirissä. Olin juuri käynyt katsomassa poikaani parantajan pesällä. Nyt voisin käydä katsomassa äkkiä Lumikkoviikseä ja tämän pentuja. Nousin syötyäni hiireni ja kävelin sisään pentutarhaan. Lumikkoviiksi lepäsi makuusijallaan vierellään kolme pientä vastasyntynyttä. Pennut olivat syntyneet aamulla, kun olin ollut partiossa. Orvokkisydän istui varjona pentuihin nähden niin en nähnyt niiden turkkien värejä. “Hei”, kuiskasin Orvokkisydämelle. “Ai hei”, mustavalkoinen naaras käännähti ympäri. “Nukkuuko hän?” kysyin heilauttaen kuonoani kohti harmaata kuningatarta. Orvokkisydän katsahti parhaaseen ystäväänsä. “Luulisin niin”, hän kohautti lapojaan. “En minä nuku. En kykenisi nukkumaan nyt”, Lumikkoviiksi kuiskasi haukotellen. “Sinun pitäisi nukkua”, Orvokkisydän huomautti. “Tulin tervehtimään mutta voin kyllä mennäkin ja palata myöhemmin”, sanoin, koska en halunnut olla vaivaksi. “Ei, ei älä mene!” Lumikkoviiksi nosti päätään. Istuuduin harmaa valkoisen naaraan viereen ja keskitin katseeni pentuihin. “Päätittekö heille nimet jo?” kysyin kallistaen päätäni hiukan. Pentuja oli kolme. Yksi valkoinen, yksi harmaa ja oranssilaikukas ja yksi kilpikonnakuvioinen. “Kilpikonnakuvioinen kolli on Valopentu, valkoinen naaras harmailla täplillä on Kirkaspentu ja harmaaturkkinen oransseilla täplillä on Taivaspentu”, Lumikkoviiksi kertoi. Hänen silmänsä lupsahtelivat sen verran, että jouduin nousemaan ja hyvästelemään kumppanini, ystäväni ja pikkuruiset pennut ja kipaisemaan partioon Sähkötuhon, Kalmakuun ja Turmaloikan kanssa.
Olimme törmänneet Eloklaanin puoleisella rajalla partioon, joka oli kaikkien meidän yllätykseksemme tuonut Loisketassun mukanaan. Olimme napanneet kollin mukaamme ja lähteneet kohti leiriä. Mieleni ei tehnyt jutella mutta avasin kuitenki suuni. “Miksi ylipäätään lähdit?” kysyin töksäyttäen kysymyksen suustani. Loisketassu näytti närkästyneeltä.
//Loiske?
