Mäyrätassu
Kirjoittaja: Saaga
“Sitä minäkin toivon,” sanoin mysteerisesti naaraalle. “Mitä?” hän kysyi hölmistyneenä. “Että elämme elämämme onnellisesti yhdessä ja saamme pentuja,” sanoin kuin se olisi ollut itsestään selvyys. Orvokkitassua hymyilytti. Tunsin olini niin itsevarmaksi, että olisin voinut vaikka tapella koko Eloklaania vastaan ja voittaa jokaikisen kissan. “No mutta jos saisit pentuja kuinka monta haluaisit?” kysyin ja painotin sanaa haluaisit. “En tiedä. Kunhan saisin pentuja,” hän sanoi kehräten. Nousin pystyyn ja venyttelin taas lihaksiani jotka olivat vieläkin hieman arat. “Oletko kunnossa?” Orvokkitassu kysyi ystävälliseen sävyyn jossa särähti pieni huolen väre. “Olen lihakseni ovat kipeänä harjoittelun takia,” kerroin ja istuuduin takaisin Orvokkitassun viereen katselemaan tähtiä jotka taas kerran alkovat syntyä taivaalle. Katselin yhtä suurempaa tähteä ja pian sain huomata, että se sammui. “Muistatko tarinan jonka kerroin eilen?” kysyin kiinnostuneena mutten näyttänyt tunnettani. “Muistan,” naaras vastasi lyhyesti mutta ytimekkäästi. “Näin yhden tähden sammuvan aivan äsken,” sanoin ja sydämeni käännähti. Se saattoi olla vaikka isäni, ajattelin. “Se saattoi vaikka olla isäni,” sanoin ääneen mutta unohdin ajatuksen surullisuuden melkein heti. “Siinä on kyllä todella pieni todennäköisyys,” Orvokkitassu sanoi tarkoittaen sanansa lohduttaviksi mutta sitä ne eivät olleet pikemminkin vain toteamus. “Mitä tekisit jos Lumikkotassu rakastuisi sinuun nyt?” Orvokkitassu kysyi hieman huoestuneeseen sävyyn. “En mitään,” sanoin ja tiesin varsin hyvin, että Orvokkitassu tiesi vastaukseni jo koska hän tunsi miut niin hyvin vaikka olimme tunteneetkin niin vähän aikaa. “Olitko rakastunut johonkuhun ennen minua?” jatkoin kyselypeliämme viime yöltä ja kehräsin.
// 334 sanaa
// Orvokki? Jatka hyvin <3
