Mäyrätassu
Kirjoittaja: Saaga
Istuskelimme siinä peseytymässä. ”Haenko jotain syötävää?” Orvokkitassu lopulta, kun häen mahansa murisi kova äänisesti. Naurahdin ja nuolaisin hänen poskeaan. ”Hae vain, en minäkään ole syönyt!” sanoin hymyillen lempeästi. Naaras haki meille mäyrän ja haukkasi siitä palasen silmät kirkastuen. Tykkäsin mäyrästä kovasti ja, kun saimme sen syötyä nuolin huuliani. Naaras vaipui ajatuksiinsa ja painautui kylkeeni. Itse nostin katseeni ja tutkin ympäristöäni. Sitten Orvokkitassun silmät kirkastuivat taas ja hän nappasi hännällään nenääni ja sanoi kiusoitteleva virnistys naamallaan: “Hippa!”. Katsoin häntä hämmentyneenä, kun hän lähti juoksemaan karkuun. Lähdin tietenkin hänen peräänsä ja juoksimme leirin suurelle aukiolle ja sen poikki. Saavutin Orvokkitassu pitkien jalkojeni ansiosta mutta naaras oli nopeampi ja vikkelämpi, mikä auttoi häntä paljon. Otin pitkän loikan ja toivoin sen osuvan kohdalleen. Osuin juuri ja juuri kynsilläni Orvokkitassun häntään ja tämä jarrutti mutta loikkani oli ollut niin pitkä etten ehtinyt saada jalkojani alleni joten rämähdin kyljelleni kiville. “Ei se mitään,” sanoi ja nousin maasta. “En jaksa enään,” jatkoin ja heilautin töpöhäntääni. Tassutin oppilaiden pesälle ja jostain syystä toivoin ettei naaras seurasi minua. Olisi hyvä olla hetken aikaa yksin. Pohdin miksi tunsin sellaisia tunteita muttei se haittaisi jos naaras silti tulisi.
// 203 sanaa
// sano jos jatkat Orvokki voit myös jättää Mäyrän yksin ja mennä Lumikon luokse 😀
