Mäyrätassu
Kirjoittaja: Saaga
“Miltä minä näytän?” Orvokkitassu kysyi minulta ja naurahdin koska kysymys oli hieman hassu minun mielestäni. “Ihanalta. Olet kaunis ja juuri täydellinen,” vastasin tiedon haluiselle naaraalle hymyillen. Orvokkitassu nojaili minuun hiljaa tuijotellen taivaan tähtiä. “Eivätkö ne olekin kauniita?” naaras kysyi iloisesti naurahtaen. “Ovat,” sanoin hiljaa katsellen yhtä tähdistä, joka oli juuri syntynyt taivaalle. “Katso! Tähdenlento!” huudahdin ja osoitin tähteä, joka syöksyi pitkin taivasta hurjalla vauhdilla. Orvokkitassun silmät suurenivat ja hänen leukansa oli pudota maahan asti. “En ole koskaan nähnyt tuollaista!” hän sanoi ihastuneena. “Tuo oli toiseni,” sanoin ylpeänä ja naurahdin taas naaraan innokkuudelle. Katselimme yhdessä taivaalle toisiimme nojaten. Kehräsin ja kehräykseni kumpusi jostain syvältä rinnastani. “Millaisia pentuja haluaisit?” Orvokkitassu keräsi rohkeuttaan ja kysyi. Olin hänestä todella ylpeä ja hymyni venyi oikein pitkäksi. “Kunhan ne ovat terveitä,” sanoin ja katsahdin naaraaseen rakastavasti. Olimme tunteneet vasta niin vähän aikaa mutta rakastin häntä jo niin paljon. Katselimme taas hetken taivaalle. “Tuolla sammui yksi tähti. Se loisti ihan äsken todella kirkkaana,” sanoin ja osoitin kohtaa josta tähti oli äsken sammunut. Heilautin hännän töpöäni. “Millaistahan olisi jos en olisi sokeutunut puoliksi?” mietin ääneen ja katsahdin Orvokkitassuun. Hänen turkkinsa läiskät muistuttivat kukkia. Ne olivat niin kauniita, jos me oikeasti saisimme pentuja toivoisin, että yksi perisi hänen turkkinsa ja yksi hänen luonteensa.
// 207 sanaa
//Orvokki?
