Mäyrätassu
Kirjoittaja: Saaga
”Olet ihana!” Orvokkitassu kehräsin onnellisesti, ja otti mukavamman asennon. Oli aivan ihanaa maata Orvokkitassun ympärillä se tuntui oikealta ja ihanalta. ”Sinäkin olet ihana.”vastasin kehtäten, ja painoin pääni naaraan pään päälle. Hän kehräsi vastaukseksi. Ihailen häntä hän on niin kaunis, rohkea, uskollinen ja ystävällinen. ”Tiedän että on vielä aikaista, mutta rakastan sinua!” Orvokkitassu sanoi minulle hyvin lempeään sävyyn ja uskaltautui katsomaan minua silmiin, mikä tuntui hyvältä. En nähnyt mutta tiesin, että hän punastui. Häntä selvästi jännitti mitä hänelle vastaisin mutta, hän katseli minua yhä toiveikkaasti silmiin. “Niin minäkin sinua, kaunis, ihana, Orvokkitassu,” sanoin enkä tuntenut kiusallisuutta enkä punastunut koska tiesin sen olevan totta, totta koko sydämestäni. Naaras painoi päänsä käpälilleen ja minä käperryin hänen ympärilleen. Hänen hengityksensä tasaantui hiljalleen josta päättelin, että hän vaipui uneen. Tasasin omaakin hengitystäni kunnes nukahdin.
Heräsin makuusijaltani jossa Orvokkitassu vieläkin nukkui kanssani. Se lämmitti sydäntäni ja sai minut kehräämään onnellisena. Tökkäisin naaraan kylkeä hellästi. “Mennään harjoittelemaan,” sanoin iloisena ja virkeänä hyvin nukutusta yöstä naaraan vierellä. Orvokkitassu nosti päätään vielä unisena. “Mennään,” hän sanoi. Nousin ylös ja ravistelin turkkiani. Orvokkitassu nousi hitaammin ja katsoi minuun nauraen. “Anna kun autan,” hän sanoi ja huomasin kuinka jouduin kyyristymään hiukan jotta naaras voisi siloittaa karvat pääni päältä. Hän nuolaisi käpäläänsä ja silotti karvani. “Mennään jo!” sanoin kun naaras oli saanut työnsä valmiiksi. Lähdimme pesästä ja etsimme Sähkötuhon ja Varissulan. “Mennään harjoittelemaan taistelua!” Orvokkitassu intoili jo. “Mennään mennään,” Sähkötuho sanoi huvittuneena naaraan innosta. Lähdimme tassuttamaan pitkin reviiriä. Olimme menossa kannoille jotka sijaitsivat reviirimme kaakossa. “Niinkuin tiedät meidän täytyy tehdä kokonaan uusia tapoja sinulle taisteluun ja saalistamiseen,” Sähkötuho sanoi. “Se saattaa pidentää oppilasaikaasi mutta älä lannistu koska tiedät kokoajan, että sinulla tulee olemaan ja on vaikeampaa,” hän sanoi ja vahvisti sanoillaan itsevarmuuttani. “Autatko minua?” kysyin Orvokkitassulta ja katsoin häntä silmiin. Minusta tuntui ettei naaras rakastanut minua niin paljon, että pidentäisi omaa oppilasaikaansa koska hänen rakastettunsa joutui tekemään sen.
//310 sanaa
//Orvokki?
