Mäyrätassu
Kirjoittaja: Saaga
”Tämän aamun pyhitämme kaksintaisteluharjoituksille. Kummankin tehtävänä on hyödyntää kaikkea osaamaansa vuorotellen hyökkääjänä ja puolustajana. Jokaisen hyökkäyksen päätteeksi kommentoimme Sulkavirran kanssa, mikä meni hyvin ja mitä voisi tehdä toisin.”
Sulkavirta nyökytteli päätään Sähkötuhon puhuessa. Nyökkäsin ja jännityksen aalto pyyhkäisi ylitseni. Hän on minua vanhempi entä jos hän… mitä tyhmiä osaan minä taistella! Itsevarmuuteni palasi pikkuhiljaa positiivisten ajatusten myötä. ”Tattitassu, hyökkää sinä ensin Mäyrätassun kimppuun ja Mäyrätassu sinä puolustat. Voittaja on se, joka saa toisen maahan ja pysymään siellä”, Sulkavirta sanoi, antaen meille luvan aloittaa taistelu. Tattitassu teki heti nopean syöksyn toista etukäpälääni kohden. Hän selvästi tuntui hyödyntävän puolisokeuttani. En antanut kollin kuitenkaan päästä tavoitteseensa vaan syöksähdin taaksepäin väistääkseni tämän uutta hyökkäystä. Tiesin, että minun piti puolustautua mutta hyökkäsin silti kollin kylkeen tömähtäen kaataakseni hänet. Tattitassu rimpuili allani mutten päästänyt häntä nousemaan vaan olin puraisevinani hänen kaulaansa mutta kolli ponkaisi takajaloillaan vatsaani ja lennätti minut päältään ja käpäliltäni. Rojahdin maahan mutta väistin uudestaan, kun Tattitassu yritti syöksyä puolestaan päälleni. Kolli jäi hetkeksi ihmettelemään paikalleen, mikä soi minulle tilaisuuden hypätä hänen selkäänsä. Kierimme hetken maassa ja lopputuloksena sain vihdoin voiton hyppäämällä irti kollista ja tönäisemällä hänet kumoon. En päästänyt irti vaikka kolli yritti päästä altani. Katsoin omahyväisesti vanhempaan oppilaaseen ennen kuin päästin hänet puristuksestani maatavasten. Heilautin häntääni ja astelin kauemmas Tattitassusta antaakseni hänelle tilaa pudistella lunta turkistaan. “No?” katsahdin mestareihimme kallistaen päätäni hieman mutta säilytin silti arvokkuuteni naurahtaen pienesti.
// 226
// Sulka?
