Mäyrätassu
Kirjoittaja: Saaga
Heiluttelin häntääni kärsimättömästi. Olin katselemassa juuri Roihutassun ja Ampiaistassun taistelua. En jaksanut keskittyä katselemaan sitä vaan mittailin katseellani omaa vastustajaani – Irvitassua. Arvelin voittavani hänet mutta sokea silmäni saattaisi vaikeuttaa toteutusta. Yhtäkkiä Eloklaanin kissat alkoivat onnitella Ampiaistassua, joka oli ilmeisesti voittanut ottelun. Astelin eteenpäin ottaen Roihutassun paikan. Irvitassu otti edestäni Ampiaistassun paikan. Katsoimme toisiamme silmiin. Irvitassu oli minua pienempi ja kun taistelu käsky viimein kajahti ilmamoille hyppäsin heti työntämään hänet kumoon. Kolli kaatui muttei antanut minun tulla päällensä vaan väisti kierähtämällä sivuun. Sihahdin ja hyppäsin taas hänen peräänsä. Sivalsin vastustajani kylkeä käpälälläni kynnet kuitenkin sisällä mutta tarkoitukseni oli hämätä kolli luulemaan, että satutin häntä oikeasti. Kolli kääntyi katsomaan joten hänen painopisteensä siirtyi puolelleni. Luikahdin Irvitassun toiselle puolelle ja riskeerasin koko pelin syöksymällä kiinni häneen. Irvitassu kaatui tömähtäen ja mätkähdin hänen päällensä. Kolli olisi voinut yrittää päästä sokealle puolelleni aiemmin mutta hän oli pelannut tyhmästi. Irvitassu näytti hampaitaan minulle mutta valahti sitten allani. “Mäyrätassu! Mäyrätassu! Mäyrätassu!” kuolonklaanilaiset hurrasivat voittoni kunniaksi.
Seisoin samassa paikassa kuin aiemmin mutta nyt vastassani seisoikin Laventelitassu. Naaras vilautti hampaitaan uhkaavasti. Olin päässyt finaaliin koska olin kokenein taistelija. Tunsin voiman käpälissäni. Ensimmäinen otteluni oli päättynyt murskavoittoon ja nyt kävisi samoin – jos suunnitelmani toimisi. Taistelukäsky kajahti ja Laventelitassu lähti heti päin minua. Väistin mutta pidin hänet silti näkevän silmäni puolella jotta naaras ei saisi etulyönti asemaa. Olin isompi kuin tämä naaras, joka näytti heiveröiseltä ja liian laihalta minun silmiini. Naaras oli hieman normaali kokoista pienempi ja minä olin isokokoisempi ja vankkarakenteinen joten Laventelitassu ei pääsisi kaatamaan minua jos en päästäsi häntä sokealle puolelleni. Päätin tehdä syöksyn, joka sitten osui täydellisesti paikoilleen naaraan kylkiluiden kohdille. Laventelitassu kaatui ja hyppäsin hänen päälleen. Rääkäisin voitokkaasti ja hyppäsin pois naaraan päältä tuulettaakseni tunteitani. “Mäyrätassu! Mäyrätassu! Mäyrätassu!” klaanini kissat huusivat. “Onnea,” Orvokkitassu kehräsi koskettaen nenällään lapaani.
// 291 sanaa
