Mäyrätassu
Kirjoittaja: Saaga
Tassutin ulos oppilaiden pesästä haukotellen raukeana. Venyttelin selkääni ja käpäliäni. Katselin aukiolle ja näin Lumikkotassun ja Orvokkitassun juttelemassa ja syömässä saaliitaan. Olisin todella kovasti halunnut mennä heidän seuraansa mutten uskaltanut, koska heillä näytti olevan niin mukavaa yhdessä. Yhtäkkiä tunsin viiltävän kivun vatsassani. Minua oksetti mutta yritin pidättää oksennusrefleksiä ja hoipertelin heikosti parantajan pesää kohti. Tunsin uuden kivun aalloon ja oksennuksen pidättäminen kävi vaikeammaksi. Sitten en voinut enää pidättää sitä vaan oksensin parantajan pesän viereen. Ulvaisin kivusta ja lyyhistyin maahan. Hehkuaskel, joka oli kuullut ulvahteluni saapui paikalle. Hänen silmänsä laajenivat. “Mäyrätassu?” hän laski tassunsa vatsalleni. Tärisin hiljaa peloissani. “Mahaan koskee,” sopersin ja oksensin taas. Hehkuaskel hieroi rintaani jotta saisin kaiken oksennuksen ulos kehostani. “Söitkö jotain sopimatonta?” parantaja kysyi huolestuneena. Mietiskelin hetken. Se eilinen myyrä! Nyökkäsin vastaukseksi, koska en pystynyt avaamaan suutani jotten oksentaisi taas. “Yritä saada kaikki sitten ulos,” Hehkuaskel sanoi helpottuneena ilmeisesti siitä etten ollut sairas. Oksensin vielä pari kertaa kunnes vatsassani ei ollut enää mitään oksennettavaa. “Noniin mitä oikein söit?” naaras tivasi. “Myyrän. Eilen se ei ollut edes pahan näköinen mutta maistui happamalta,” kerroin heikosti sopertaen. “Sinulla ei ole hätää,” naaras sanoi ja auttoi minut ylös. Hehkuaskel talutti minut sairasaukion edustalle ja jätti siihen istumaan hetkeksi. Pikimusta kissa toi pian minulle pieniä marjoja. “Syö nuo ja koita olla syömättä ennen aurikohuippua,” parantaja käski. Söin hieman kitkerät marjat ja kävelin jo hieman vakaammin takaisin oppilaiden pesään lepäämään. Käperryin makuusijalleni hieman tokkurassa äskeisistä tapahtumista.
// 233 sanaa
