Mäyrätassu
Kirjoittaja: Saaga
Lepäsin vuoteellani. Vatsaani ei kivistänyt enää mutta en jaksanut nousta. Minua väsytti todella paljon joten päätin vain nukkua vielä. Olin käpertyneenä kerälle vuoteellani mutta en saanut unta vaan ajatukseni valvottivat minua vielä. Kuulin, kun pesään saapui joku muista oppilaista. Haistelin hänen tuoksuaan eikä se tuntunut tutulta ehkä vain etäisesti: Höyhenpentu! Hänet on varmasti nimitetty oppilaaksi: Höyhentassuksi. Vaihdoin mukavampaan asentoon ja nukahdin pian.
Heräsin ja avasin silmäni. Oli taas pieni järkytys niinkuin joka kerta, kun onnettomuuden jälkeen avatessani silmäni: en nähnyt toisella silmälläni mitään koska se oli sokeutunut kanin toimesta. Muistin tapahtuman äkkiä ja suljin toisen silmäni: terveen silmäni. Se tuntui hassulta, koska silmäni oli auki mutten nähnyt mitään. Avattuani molemmat silmäni katsahdin viereiselleni pesälle. Orvokkitassu nukkui omalla vuoteellaan vierelläni. Mikäköhän hänellä mahtaa olla? mietin. Nostin päätääni ja murahdin hieman. ”Oletko kunnossa?” Lumikkotassu kysyi silmät suurina mutta sanoi asiansa silti kylmästi. Värähdin hieman: ei ollut tämän kissan tapaista sanoa asiaansa ystävälleen tuolla tavalla. ”Söin eilen pilaantunutta myyrää Orvokkitassun kanssa. Onko hänkin kipeä?” kerroin ja katsahdin mustavalkoiseen naaraaseen, jonka kylki kohoili rauhallisesyi. ”Ei pahasti,” Lumikkotassu sanoi ja katsahti itsekin parhaaseen ystäväänsä. ”Minun pitää mennä. Nähdään taas,” sanoin, koska tiesin joutuvani lähtemään mestarini kanssa ulos ja kosketin nenälläni Lumikkotassun pehmeää päälakea ystävällisesti. Huomasin, että Lumikkotassu hymyili minulle, kun työnnyin ulos oppilaiden pesästä. Ulkona venyttelin jäykistyneitä lihaksiani haukotellen raukeasti. Tassutin rauhallisesti aukion poikki. Näin, kun muut kissat puuhailivat omiaan. Käännyin ympäri toisissa ajatuksissa ja päätin mennä katsomaan uutta pentuetta, joka oli syntynyt vasta vähän aikaa sitten. Tassutin sisään pentutarhan jäkäläverhon läpi. Näin Pimentovarjon nukkuvan makuusijallaan. Kolme pientä mönkiäistä kiemurtelivat naaraan vierellä katselin heitä hetken mutta käännyin sitten pois: tulisin käymään, kun Pimentovarjo olisi voimissaan ja hereillä. Työnnyin ulos sen saman jäkäläverhon läpi. Siristin taas (tervettä) silmääni ulkomaailman kirkkauden takia. Kirpeä pakkasilma hyyti käpälissäni mutta en välittänyt siitä vaan tassutin mahdollisimman normaalisti leirin suurelle aukiolle (taas). Katsahdin ympärilläni viliseviä kissoja. Tassuttelin siinä rauhallisesti leirin sisään käynille ja istuuduin odottamaan mestariani Sähkötuhoa: hän lupasi viedä minut ja Tattitassun ulos tänään. En ollut nähnyt Tattitassua viimeisten parin päivän aikana mutta luotin hänen tulevan paikalle. Istuskelin siinä aika pitkään mutta minua se ei haitannut, koska sain katsella muita kissoja omissa puuhissaan.
// 353 sanaa
