Minttupentu
Kirjoittaja: Lonely Warrior
Hoipertelin neljällä tassulla vähän matkaa ja sen jälkeen lysähdin maahan.
“Tein ennätyksen!” kiljaisin riemusta ja katsoin Pikipentu ylpeänä. Pieni naaras käveli luokseni. Joskus minäkin osaisin kävellä noin hyvin! Kumarruin tutkimaan Pikipennun sammalpalloa kiinnostuneesti. Olin juuri koittamassa läpsäistä sitä eteenpäin, kun kuulin takaani jonkun äänen. Pääni kääntyi salamannopeasti äänenlähteeseen ja horjahdin nähdessäni uuden kissan. Silmäni pyöristyivät kiinnostuneina. Kissan kirkkaanruskea turkki oli paksua ja sitä koristi tummemmat juovat. Tulijan silmät olivat tyynet ja tummanvihreät. Eniten minua mietitytti tulijan ikä. Hänen piirteensä muistuttivat pentua samalla tavalla kuin minun ja Pikipennunkin. Kuitenkin tämän kollin koko viittasi johonkin muuhun, eihän kukaan pentu ollut tuon kokoinen. Vai oliko? Maailmassa oli liian paljon kysymyksiä ja muutenkin asioita, joita en tiennyt. Vilkaisin ensin Pikipennun ruskeisiin silmiin, ikään kuin kysyen tietäisikö hän kuka tulija oli, mutta hänen silmänsä näyttivät myös yksiltä kysymysmerkeiltä. Kuitenkin lähemmin kollin olemusta tutkien, en havainnut hänessä mitään vihamielistä. Hän oli tainnut huomata, että tuijotimme häntä, koska hän tuijotti takaisin. Nousin rohkeasti ylös ja tassuttelin vähän lähemmäs ja niin Pikipentukin teki, mutta hänen askeleensa olivat paljon varmempia.
“Kuka olet? En ole ennen nähnyt sinua”, kummastelin ja käänsin pääni kallelleen, “Oletko joku klaaninvanhin tai jotain kun olet noin iso? Vai ovatko pennutkin noin isoja? Olenkin minäkin noin iso, vaikkei minusta tunnu siltä?” Tulija tuntui hetken hämmentyvän kysymysten vyörystä, mutta lopulta vastasi:
“Olen Pähkinäpentu, enkä minäkään ole nähnyt sinua ennen.” Hänen ulkokuorensa pysyi vain samana, eikä hän näyttänyt juuri tunteitaan. Hän oli vähän kuin kiveä, olin kuitenkin havaitsevinani pientä ärtymystä, kun hän tuhahti meille, ettei ollut mikään klaaninvanhin. Minua koko ajan hämmästytti vieläkin enemmät asiat.
“Keitä te sitten olette?” Pähkinäpennuksi esittäytynyt kolli kysyi ja vilkaisi vuorollaan minua ja Pikipentua. Olisihan se ollutkin kummallista, jos hän olisi tuntenut meidät, muttemme me häntä.
“Minä olen Minttupentu”, kerroin ja Pikipentu jatkoi esitellen itsensä.
“Mistä sinä tulit? Tai siis kun tänne tulee välillä kissoja jostain muualta, onko täällä jotain muutakin kuin pentutarha, jossa asumme? Jos on voitko näyttää meille? Mentäisiin seikkailemaan!” hihkaisin ja silmäni syttyivät seikkailunhalusta. Pikipentu nyökytteli myös innostuneena. Käänsin anelevan kasteeni Pähkinäpentuun ja samoin teki Pikipentukin. Oli niin mahtavaa, kun olimme törmänneet vanhempaan pentuun, hän voisi näyttää meille kaikkia kivoja juttuja!
//Pähkinä?
351 sanaa
