Muistotassu
Muistotassu kiirehti kuuliasiesti hakemaan kollille uutta saalista, kun tämä määräsi, sillä ei kuulemma suostunut syömään jänistä, jonka musta oppilas oli jo ehtinyt saastuttamaan. Hän tekisi työtä käskettyä niin kauan, kun se pitäisi hänet poissa onglemista. Toki ainoa pieni pointti oli se, että hän oli jo ongelmissa Muurahaistassun kanssa. Kolli oli pelottava kaikella sillä uhkaavalla olemuksellaan!
Muistotassu nappasi nopeasti kasasta jotain, joka sattui olemaan päästäinen. Hän piti huolta siitä, ettei painanut hampaitaan syvälle sen lihaan, jotta ei niin sanotusti “saastuttaisi” myös sitä saalista Muurahaistassulta.
Palatessaan samalle paikalle hän huomasi, että mustanruskea kolli oli vienyt jäniksen pois – ansaitusti. Muistotassun tulisi muistaa olla koskematta parhaimpiin paloihin, joita saattoi tuoresaaliskasasta löytää. Muiden ilo tuli oman edellä! Kuitenkaan Muurahaistassun kasvoilla ei näkynyt iloa. Hän katsoi mustan oppilaan mukanaan raahaamaa päästäistä silkalla inholla ja iski tätä kuonolle kuin houkkaa. Muistotassun tassujen juurella makaava kuollut päästäinen sai turkilleen koristeeksi muutaman pisaran oppilaan verta tämän pienestä haavasta, joka koristi hänen kuonoaan.
”Sinun pitäisi ensikerralla tietää, vai pitäisikö sanoa muistaa tuoda minulle oikeaa ruokaa, ei mitään pentumössöä”, Muurahaistassu naukaisi inhon täyteisellä äänellä. Muistotassu painoi päätään.
“Anteeksi, pistän tämän mieleeni. Mitä sinä haluaisit minun tuovan sinulle? Vai onko sellainen rangaistus jo liian vähän tähän hätään? Voin ottaa sinun klaaninvanhimpien huolehtimis vuorot, jos se kohentaisi mieltäsi!” musta oppilas ehdotti varovasti ja painautui hieman pienemmäksi. Tällä hän näytti arvostustaan suurempiaan kohtaan. Tässä tilanteessa Muurahaistassu oli yksi näistä suuremmista.
//Murkku?
