Muistotassu
Sen jälkeen, kun Muurahaistassun ja Muistotassun välinen kohtaus oli mennyt ohitse, musta oppilas oli koettanut vältellä pesätoveriaan kuin ruttoa. Hän oli toisinaan kollin poissaollessa vaihtanut hänen sammaleensa uusiin ja puhtaisiin tai tuonut hänelle valmiiksi tuoresaalista tai pehmuketta petiinsä. Sen jälkeen Muistotassu olikin aina kadonnut hänen lähistöltään mahdollisimman sukkelaan, jotta ei herättäisi enempää ruskean kollin huomiota itseensä. Hän tahtoi vain, että Muurahaistassu tiesi hänen olevan pahoillaan siitä, että oli suututtanut hänet kerran ja tahtoi olla vain hyvissä väleissä klaanitoverinsa kanssa.
Nyt Muistotassu oli kuitenkin ravaamassa kohti Rajutassua ja hänen mestariaan Konnavarjoa.
“Anteeksi, voisinko minäkin tulla mukaan?” musta oppilas pyysi, vaikka ei yleensä lähtenyt yhtä innokkaasti veljensä kanssa harjoituksiin. Hän oli Muistotassun mielestä mustaa kollia paljon loistavampi oppilas ja Muistotassu tiesi, että hän voittaisi hänet missä tahansa, mutta juuri sillä hetkellä musta kolli halusi vain pois leiristä. Hän ei nimittäin tahtonut olla Sielukaihon läheisyydessä. Naaras oli ihana kissa, eikä kolli voinut peittää ihastustaan naaraaseen, mutta juuri sillä hetkellä naaraan läheisyys tuntui vaivaannuttavalta ja ahdistavalta ja Muistotassu vain toivoi, että tunne menisi ohitse välttelemällä sitä.
“Ai… tietysti voit tulla mukaan…” Konnavarjo aloitti ja vilkaisi Rajutassua ja sitten taas Muistotassua. “…Muistotassu! Oletko saanut luvan mestariltasi?”
“En ole vielä pyytänyt, mutta voin mennä kysymään Pohjaharhalta, jos se kävisi hänelle”, musta oppilas ehdotti ja yritti sivuuttaa hänen nimensä unohtumisesta tulevan kipeän tunteen. Soturi nyökkäsi, joten musta oppilas lähti pikaisesti sotureiden pesälle pyytämään lupaa.
Pohjaharha antoi oppilaalleen luvan lähteä, eikä lähtenyt edes itse mukaan harjoituksiin, mutta kai se vain osoitti hänen luottoaan Konnavarjon toimintaan ja kykyihin pitää huolta kahdesta oppilaasta. Tai ehkä Konnavarjo vain unohtaisi Muistotassun ja sillä helpottaisi taakkaansa opettamisessa…
“Sain luvan tulla”, musta oppilas naukaisi meripihkan katse hermostuneesti leiriä haravoiden siinä pelossa, että Sielukaiho ilmaantuisi paikalle ja yhtäkkiä lähtisi itsekin mukaan vain, jotta voisi viettää aikaa hyvän ystävänsä kanssa. Ajatus tittelistä hieman ärsytti Muistotassua. Hän olisi niin kovasti halunnut olla enemmän naaraan kanssa, mutta se oli hankalaa, kun hänellä oli kiire muiden kissojen kanssa.
“Hienoa, lähdetään sitten. Voittekin harjoitella yhteistyötä saalistamisessa nyt, kun teitä on kaksi”, Konnavarjo naukaisi. Muistotassu vilkaisi veljeään toiveikkaana siitä, että heidän yhteistyönsä toimisi, eikä hän jäisi jälleen kerran Rajutassun varjoon. Ehkä hänestä tulisi muistettava kissa hänen hyvistä yhteistyötaidoistaan?
“Odotan jo innolla, että pääsemme nappaamaan saalista yhdessä”, kolli kehräsi veljelleen toivoen, että hänkin olisi innoissaan tai edes ilahtunut asiasta.
//Raju?
