Muistotassu
Rajutassu vaikutti olevan jo varma voitostaan… jota ei kuuluisi olla silloin, kun tarkoituksena oli saalistaa yhdessä. Muistotassu oli kuitenkin jo hyväksynyt sen, että hänen veljensä tulisi aina pröystäilemään sillä, että oli mustaturkkista kollia parempi. Se vain yksinkertaisesti sattui olemaan totuus ja hänen täytyi hyväksyä se.
“Pieni kisailu ei ole pahasta, mutta muistakaa, että tarkoituksenne on tehdä yhteistyötä”, Konnavarjo naukaisi vilkaisten taakseen oppilaisiin. Muistotassu nyökkäsi hänelle, mutta huomasi kuinka soturin katse oli vain hänen oppilaassaan. Rajutassu kohautti sen sijaan vain pyöräytti silmiään.
“Eihän Muistotassu kuitenkaan pysy edes perässä, kuinka minun tulee tehdä yhteistyötä hänen kanssaan”, ruskea oppilas valitti. Muistotassu vilkaisi veljeään hieman pettyneenä siitä, kuinka hän ei tuntunut ajattelevan harjoitusta hyvänä tilaisuutena oppia yhteistyötä ja lähentyä vaan sen sijaan tahtoi vain kisata ja olla parempi kuin jo valmiiksi surkea veljensä.
“Se teidän tulee itse selvittää”, Konnavarjo totesi ja pysähtyi. “Lähtekäähän etsimään napattavaa, tulen katsomaan suoritustanne etäältä.”
Mustaturkkinen oppilas vilkaisi veljeään, joka lähti jo astelemaan metsään odottamattakaan toista oppilasta. Muistotassu lähti pikaisesti hänen peräänsä.
“Mitä haluaisit etsiä? Tahtoisitko ehkä koittaa löytää oravan tai vaikka lähteä kalaan?” Muistotassu kysyi saavutettuaan veljensä. Rajutassu katsoi häneen itsevarmana.
“Nappaan ensimmäisen saaliin, joka silmiini sattuu, etkä sinä pysty asialle yhtään mitään! Jäät taas vain varjooni!” hän uhosi. Mustaturkkinen oppilas siristi meripihkan silmiään hiljaa.
“Ajatus oli kyllä saalistaa yhdessä…” hän mutisi hiljaa peläten astua oikeasti veljeään vastaan. Muistotassu tiesi, että jos antaisi Rajutassunkin vetää häneen välit, olisi musta kolli vain unohdettavampi yksilö.
//Raju?
