Muistotassu
Muistotassu katsoi veljensä menoa. Hän taisi olla innokaampi saalistamaan yksin, vaikka tarkoitus oli harjoitella ryhmätyötä. Ehkä Muistotassun olisi parempi olla jo ymmärtää, ettei hänen veljensä oikeasti välittänyt hänestä juurikaan. Musta oppilas kuitenkin lähti vielä veljensä perään. Hän toivoi voivansa saada hänet työskentelemään kanssaan edes vähäsen.
Muistotassu haistoi ilmassa kuitenkin linnun hajun. Hän kääntyi vielä suuntaan, johon oli nähnyt veljensä menevän.
“Rajutas-”, hän aloitti, mutta huomasi, että ruskea kolli oli jo kauas kadonnut. Musta oppilas katseli vielä hetken suuntaan, johon hänen veljensä hajujälki oli katoamassa, mutta antoi sitten olla. Hän lähti itse linnun perään, sillä olisi parempi, että he saisivat yleisesti edes jotain napattua, vaikka eivät yhdessä toimisikaan.
Muistotassu suuntasi lintunsa perään ja nappasi sen suhteellisen nopeasti ja taitavasti, josta hän oli oikeastaan erityisen ylpeä. Etenkin, koska hänen veljensä mestari kehui häntä nappauksesta. Ehkä tämä tekisi hänestä muistettavamman kissan. Hän huomasi myös veljensä marssivan häntä kohti.
“Oliko tämä sinun? En kai varastanut saalista suoraan naamasi edestä, kun vaanit sitä kauempaa?” Muistotassu naukui äkkiä, kun huomasi Rajutassun hieman äreän näköisen ilmeen. Hän ei halunnut jäädä kissojen muistoihin varkaana.
//Raju?
