Mustikkapyörre
Kävelin vanhemman – tai nyt ainoan – veljeni vieressä, joka oli juuri lähtenyt ulos kanssani. Olin miettinyt aijemmin kuulemaani jo usemman kuun, mutta nyt sain vihdoinkin rohkeuteni kasattua siitä kertomiseen.
”Siis – tuota… Minä”, vetäsin henkeäni ja astuin lähemmäs veljeäni. En tahtonut sanoa mitään negatiivista Korpikasteesta, mutta ehkä minun täytyi. Mitä jos hän inhoaisi minua sitten vielä enemmän? ”Minä… — Kuulin”, Varpulaulu antoi minun koota sanojani. Hiljaisuus jatkui hieman turhankin pitkään, kun keräilin ajatuksiani takaisin päähäni. En ymmärtänyt miksi, mutta jostain syystä pelkäsin kertoa kuulemastani kenellekkään, edes veljelleni. Hän ei ollut koskaan kovin läheinen kanssani, mutta silti luotin häneen kaikista eniten. En halunnut luoda ylimääräistä kitkaa elämääni, mutta jollekin minulle olisi kerrottava.
”Minä kuulin, kun Korpikaste — puhui Kujekullan pennuille”, vetäisin henkeä, ”Pimeyden metsästä.” Huohotin ja hengitin nopeasti, mutta yritin pitää mieleni kasassa. Mitä emo tai isä ajattelisi? Kuusihäntä ei näkisi pentuaan enää koskaan.
”Mutt-” Varpulaulu yritti aloittaa puhumisen, jostain syystä tietenkin onnistuin kompastumaan kiveen ja kaatumaan varvikkoon samalla lyöden pääni.
Raotin silmiäni ja näin veljeni seisomassa edelläni. Hän ravisteli kylkeäni, kunnes huomasi minun heränneen.
”Haluan Kuusihännän luo”, Varpulaulu vaikutti ihmettyneeltä, mutta pysyi hiljaa. Minun silmäkulmasta vuorostaan alkoi valumaan kyyneliä kasvustoon. ”Hän oli ainut, joka rakasti minua. Kaikki muut inhoavat minua, ja nyt Korpikaste varsinkin. Ethän kerro hänelle!” Painoin pääni apiloiden sekaan ja yritin lopettaa kyyneleiden vuotamisen. Olin pilannut suhteeni ikuiseksi ajaksi, enkä voisi niitä pelastaa. Edes Nopsaliekki ei pystynyt pelastamaan niitä, vaikkakin tunteeni olivat kokeilleet tämän turkin pintaa. Hänen sydän tuntui vielä kovin kaukaiselta.
//Varpu?
//Tän tarinan sekavuus voi nyt vaikka viitata Mustin pään sekavuuteen :c
