Mustikkapyörre
Nopsaliekki oli ehdottanut kilpajuoksua puunrunkosillalle. Hän ei edes kuunnellut minua ennen kuin lähti säntäämään juoksuun. Eipä minun muuta auttaisi tehdä, kuin ryhtyä rummuttamaan tassujani metsän maata ja aluskasvillisuutta pitkin.
Tuoksuttelin metsän raikasta, mutta edelleen lämmintä ilmaa. Viherlehti oli nyt parhaimmillaan eikä Lehtisateesta olisi enää pitkä aika. Sentään saalista tuli nyt niin hyvin, ettei klaanin tarvitsisi huolehtia Lehtikadon ravinnosta, kuin uusille pennuille. Leirissä tuntui nykyään olevan ahtaampaa, kuin ennen ruoan määrän takia.
Pian olinkin jo Nopsaliekin vierellä kilpailemassa ensimmäisestä sijasta. Ruoka-aatteet olivat hypänneet pois kyydistäni jo ajat sitten.
Nopsaliekki näytti olevan jokseenkin vaikeuksissa pitää samaa tahtia minun kanssa. En ollut kovinkaan paljoa nopeampi juoksija, kuin mitä hän oli. Kuitenkin jaksamistasoni olivat paremmat häneen verrattaen, eikä ensimmäinen sija varmasti jäisi hänelle!
Kiersin suuren männyn, jonka jälkeen näinkin jo osan puunrunkosillasta. Nopsaliekki oli pysynyt perässäni melko hyvin, mutta nyt asiaan tulisi muutos minun hyväksi.
Kiihdytin vauhtiani hurjasti, niin että minunkin meinasi olla vaikea pitää sitä yllä. Hengitykseni nopeutui samalla sydämensykkeeni ja askelnopeuteni kanssa. Nopsaliekki saisi tehdä töitä päästäkseen perääni.
Jarrutin etutassuillani miltein tippuen jokeen samalla katsoen miten Nopsaliekillä meni. Hän oli juuri takanani ja miltei törmäsi minuun ellei olisi tehnyt äkkipysähdystä. Ei Nopsaliekki nyt sentään niin hidas ollut.
”Taisin voittaa”, napautin Nopsaliekkiä kylkeen. Hän näytti hieman tympääntyneeltä häviöstä, mutta ravisteli häviön itsestään nopeasti pois.
//Nopsa
