Mustikkapyörre

352 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kimalaistoive kysyi minulta tarpeistani ja samalla mainitsi kysymyksen pentujen isästä. En ollut itsekään täysin varma Puolukkapennun, Hillapennun ja – Persiljapennun isästä, mutta todennäköisesti kyseessä oli Nopsaliekki. Nopsaliekki oli jättänyt klaanin, ja jättänyt minut taakseensa. Ehkä hän ei jaksanut pentuja, tai minua? Ehkäpä hän vain tahtoi aidosti etsiä isäänsä, sitä en ehkä koskaan saisi tietää.
”Voisitko tuoda minulle jotain pientä syötävää”, Vastasin Kimalaistoiveelle pienen tauon jälkeen. En tahtonut, että kovinkaan moni tietäisi minun ja Nopsaliekin läheisestä suhteesta, joten jätin sen kertomatta. Ehkäpä kukaan ei saisi tietää pentujen isää koskaan, ja pennut joutuisivat kasvamaan ilman Nopsaliekkiä.
”Tässä, toin hiiren. Se oli viimeisiä kasassa”, Kimalaistoive ojensi ateriani eteeni, mutta minulla ei oikeastaan ollutkaan iso nälkä. Otin kuitenkin hiirestä palan ja nielaisin sen vastahakoisesti. Ojensin loput hiirestä Kimalaistoiveelle ja menin takaisin makaamaan pentujeni viereen. Ulkona satoi, joten käärin ne häntääni pisaroiden varalta, mutta varmistin niiden saavan tarpeeksi tilaa itselleen.

*Aikaskippi *

”Hei Mustikkapyörre! Voiko Puolukkapentu ja Hillapentu leikkiä kanssani?” Raotin silmiäni ja vaistomaisesti kiersin heti Puolukkapennun ja Hillapennun ympärilleni. Kun tajusin kyseessä olleen Kirsikkapentu, hellyin hieman ja vastasin hiljaisella äänellä:
”Eivät nyt. He eivät ole vielä hereillä, ehkä myöhemmin.”
”Kirsikkapentu, jätähän Mustikkapyörre rauhaan. Hän on vasta herännyt”, kyllähän Kimalaistoive tavallaan oli oikeassa. Olin herännyt Kirsikkapennun takia. ”Anteeksi, Kirsikkapentu on melko leikkisällä tuulella. Miten sinun pääkipu?”
”Ei se enää ole niin paha. Kiitos kysymästä”, Kimalaistoive puhui muutaman päivän kestäneestä pääkivustani, joka oli vihdoinkin alkanut hellittää edellisenä iltana. Olin kenties tullut hieman kipeäksi, kun ulos oli tullut kylmää ja lumista niin äkkiä.
Katsoin, miten Puolukkapentu oli noussut ja nyt harjoitteli kävelemistä sisarensa Hillapennun kanssa. Nousin äkkiä itsekin ja menin niiden viereen varmistamaan tilanteen turvallisuuden. En haluaisi niille haavoja tai ruhjeita, etenkään näin nuorena.
Pian katsahdinkin kohti Korpikastetta ja niiden pentuja. Pysyin valppaana jatkuvasti, ihan vain varmuuden vuoksi. En koskaan tietäisi, mitä Korpikaste todella ajatteli minusta. Kepakkopentu vuorostaan vaikutti hieman katkeralta, mistäköhän se johtui? Kenties siitä, että Korpikaste, niiden emo oli pennuillensa aina ilkeä. Minä en aikonut olla niinkuin hän, pentuni ansaitsivat oikean emon. Harmikseni olin myös kuullut, kun Korpikaste oli kertonut minusta tappajana ja kavalana itkupillinä. Hän ei selvästikään halunnut minua tai pentuajaan hänen pentujensa luokse.

//Kimalainen?

Author: Soturikissa

Kirjoittaja: Soturikissa