Muurahaistassu
Tarrauduin kiinni kotkan palaseen, minkä Leimusilmä oli minulle ystävällisesti tuonut lounaaksi. Olin osin tympeytyneenä siitä, että sain vain pienen palan ja osittain kiitollinen Leimusilmän tietoisuudesta hänen tuodessa ruokaa sekä minulle, että Sädesäihkeelle.
Revin kotkan lihasta palan. Hammas meni lihasta melko helposti läpi, mutta se piti pintansa melko hyvin ollen sitkeää. Suutuntuma oli tavallista saaliseläintä voimakkaampi, kotkan liha maistui rautaisemmalta ja epälintumaisemmalta kuin voisi kuvitella, vaikka joitain yhteyksiä makumaailmoissa muiden lintujen kanssa olikin.
”Mitäs tykkäät?” Sädesäihkeen osittainen hymy ja samalla aijemmin aiheuttamani tympeys heijastui sekä minuun, että ympäristöön.
”Onhan tämä ihan hyvää!” Ensimmäisen kerran taistelun jälkeen oloni oli kohonnut jälleen melko hyväksi, tai ei huonoksi. Pystyin hymyilemään ja teinkin niin ottaessa toisen suupalallisen kotkasta. Höyheniä oli kertynyt maahan jo melko paljon, mutta ne olivat pieni haitta. Saisinkohan niistä jopa pesän lämmikettäkin?
Oloni tuntui nyt jo melko tavalliselta. Olin saanut luvan lähteä parantajan pesältä rajatarkastuspartioon. Sädesäihke oli halunnut mennä kanssani, joten partiossa oli hän, minä, Mustikkapyörre ja Tuikelintu. Miten nössö kokoonpano. Sentään osasin taistella, jos jotain jännää sattuisikin osaisin ainakin tappaa muutaman vastustajan!
//Säde, jos haluat jatkaa, ei tarvitse 🙂
