Myrkkytassu
Kirjoittaja: Käärme
Heräsin oppilaiden pesästä kun oppilaiden pesän suuaukosta tuli valo suoraan silmilleni. Avasin silmäni ärtyneenä ja nousin ylös ison venytyksen kera. Kävelin aukiolle ja katselin kohti nousevaa aurinkoa.
*Ei enää kauaa niin on jo auringon huippu. Mites minä näin kauan nukuin?* ajattelin. Tassutin ulos pesästä ja ajattelin ensiksi hakea itselleni jotain aamiaista. Loikin tuoresaaliskasalle ja otin sieltä itselleni melko laihan näköisen pienen jäniksen. Mestarini Pimentovarjo tuli luokseni juuri silloin, kun aloin syömään jänistä.
“Meillä olisi nyt saalistusharjoitukset.” musta naaras sanoi. söin nopeasti suuni tyhjäksi ja vastasin naaraalle:
“Joo joo, mutta mun täytyy saada syödä ensin tai mä kuolen siellä nälkään.” Pimentovarjo katsoi minuun kiukkuisesti.
“Syö nopeammin meillä ei ole tässä koko päivää hukattavaksi!” naaras ärähti ja jäi pienen välimatkan päähän istumaan ja odottamaan, että olisin valmis syömisessä. Ahmin jänistä rivakasti, jotta pääsisimme lähtemään mahdollisimman nopeasti. Kun olin valmis, nousin ylös ja tassutin rivakasti mestarini luokse.
“Viimeinkin! Sinulla kesti ikuisuus” Pimentovarjo sanoi äkäisesti. En vastannut naaraalle, koska en halunnut hukata sen enempää aikaa.
Kun pääsimme viimein ulos leiristä, Pimentovarjo opasti minua kohti lehtikuusilaaksoa. Näin hiiren vain muutaman ketunmitan päässä meistä. Menin kyyryyn vain, koska olin nähnyt miten muille oli opetettu saalistusta. En tienny siitä eteenpäin mitä piti tehdä, joten lähdin vain rynnimään pientä otusta kohti, joka kuuli askeleeni ja livahti nopeasti lähimpään koloon.
“Ketunläjät,” Kirosin mumisten. Olisin niin kovin halunnut tehdä vaikutuksen Pimentovarjoon sillä, että nappaisin hiiren ilman minkäänlaista harjoitusta. Pimentovarjo tassutti vierelleni ja nostin katseeni ja kohtasin mestarini katseen. Naaras näytti hieman vihaiselta ja pettyneeltä. Nousin nopeasti ylös.
”Ensi Kerralla älä rynni tuolla lailla minnekään ennen kuin olen opettanut sinulle kaikki tarvittavat asiat”, Pimentovarjo sanoi. Nyökkäsin nolostuneena ja katselin puita ympärilläni välttääkseni naaraan katseen. Näin miten parvi lintuja lensi ylitsemme ja haaveilin niiden nappaamisesta. Haaveilin siitä miten saisin iskeä hampaani niiden niin ihanaan lihaan. Haaveilin siitä että saisin tuntea sen lämpimän veren tulvahtavan suuhuni. Pimentovarjo sanoi jotain ja lähti tassuttamaan aukeammalle alueelle. Tajusin heti, että naaras aikoi opettaa vaanimista.
Kun Pimentovarjo oli opettanut minulle vaanimista enkä ollut kuunnellut puoliakaan mitä hän oli sanonut tai tehnyt puoliakaan asioista mitä hän oli käskenyt tehdä oli viimein aika lähteä takaisin leiriin. Seurasin naarasta ja laitoin pienimmätkin kivet ja puun katkenneet oksat muistiin jotta muistaisin reitin myöhemmin. Haaveilin siitä, että joku päivä olisin itsekin mestari ja opettaisin oppilastani saalistamaan ja taistelemaan. Oli päivänselvää, että tulisin joku päivä saamaan itsekin oppilaan. Minä ansaitsisin oppilaan, koska minusta piti tulla koko klaanin paras kissa. Oli päivänselvää, että minun potentiaalini tulisi vielä joku päivä viemään minut pitkälle. Olin niin uppoutunut omiin ajatuksiini, että en huomannut pientä kuoppaa ja kompastui.
*Onpa tämäkin päivä mennyt tosi hyvin!* ajattelin tympääntyneenä ja kompuroin ylös. Otin Pimentovarjon kiinni ennen kuin tämä kerkesi huomata, että olin edes kaatunut. Näinkin jo kohta leirin ja haistoin tutun niin voimakkaan kuolonklaanin tuoksun. Rynnistin sisälle ja olin niin onnellinen, että harjoitukset olivat ohi. Tassutin yhteen varjoon oppilaiden pesän lähistöllä ja menin siihen istumaan. Katselin reikää kiviseinässä, jonka olin löytänyt joskus pentuna. Reikä oli aika pieni ja ei hirmuisen syvä. Kuitenkin pääni mahtui helposti sen sisälle. Kaivoin sieltä kokoelmani esille ja varmistin, että kaikki on tallella. Levittelin kaiken siihen ja tutkiskelin niitä hetken. Siinä oli höyheniä ensimmäisestä linnusta jonka olin koskaan syönyt ja kyykäärmeen hammas jonka olin löytänyt jonkin matkan päästä leiristä, kun olin mennyt ensi kertaa ulos. Pidin hammasta erittäin tärkeänä sillä se muistutti minua kyypennusta. Siellä oli myös raidallinen kivi jonka olin ajatellut näyttävän hienolta ja muuta sälää. Tungin aarteeni takaisin koloon ja nousin ylös. Katsoin leirin suuta ja ajattelin lähteä etsimään lisää aarteita.
Kävelin pienen joen rantaan ja istahdin siihen. Vesi tosiaan oli kirkasta. Tiesin joen johtavan hehkulammelle ja ajattelin, että ehkä sieltä löytyisi jotain hienoa. Kävelin hiljaa mietiskellen asioita kohti hehkulampea ja, kun viimein näin sen se näytti paljon isommalta mitä olin sen olettanut olevan. Katsoin hehkulampea silmät ammollaan. Ravistelin päätäni.
”Muista miksi olet tullut tänne!” Muistin itseäni mumisten ja katselin lammen rantaa tarkasti. Pääasiassa siinä ei ollut, kun vain multaa ja pikkukiviä, mutta oli siellä jotain muutakin kuten vaikka pieniä risuja tai vaikka käpyjä. Löysin maasta ison höyhenen joka oli noin tassuni pituinen. Nostin sen suuhuni ja jatkoin aarteiden etsiskelyä.
”Hmm mitäs täällä olisi,” mumisin höyhen suussani ja tassutin kohti isompaa jokea joka laskeutui hehkulampeen. Katsoin hieman vettä ja värähdin.
*Tuonne sinä et halua tipahtaa,* ajattelin ja katselin maata. Näin jotain kiiltävää edessäpäin ja juoksin sen luokse. Katsoin kiiltävää vihertävää suomua maassa joen rannalla. Kyykistyin sen eteen ja nuuhkin sitä. Se haisi aivan kalalle tai sille miten klaanitoverini olivat kuvailleet kalan haisevan. Tökin sitä tassullani ja harkitsin ottaa sen mukaani, mutta tulin sitten toisiin aatoksiin ja päätin jättää sen siihen. Jatkoin matkaa vielä jonkun aikaa, mutta lopulta sitten päätin kääntyä ja lähteä takaisin kohti leiriä. Ajattelin mitä kaikkea voisinkaan tehdä sitten, kun minusta tulisi soturi ja, jos tarkoitan kun minusta tulisi päällikkö. Johtaisin klaaniani pelolla ja tiedolla siitä, että olemme aina valmiita taistoon toisia kissoja vastaan. En halunnut antaa armoa kellekkään. Minun valtani alla kukaan ei ansaitsisi armoa. Näin pienen kasan lehtiä ja ajattelin sitä vihollisena. Kyykistyin ja hiivin sitä kohti. Otin kynteni esiin ja loikkasin kohti lehtikasaa. Se pöllähti ympäriinsä ja nappasin muutaman lehden kynsilläni. Hymyilin voitonriemuisesti ja ajattelin miten veri olisi purskahtanut kynsilleni ja värjännyt tassuni punaisiksi. Menin kyyryyn ja kokosin lehdet taas kasaksi. Laitoin höyhenen pienen kiven alle odottamaan ja loikkasin taas lehtikasaan. Yritin napata mahdollisimman monta lehteä kynsilläni ja suullani ja lopulta laskin kuinka monta niitä oli.
*1 2 3…* Laskin mielessäni lehdet. *…12 ja 13!* Olin saanut kiinni 13 lehteä ilmasta. Oli se melkoinen suoritus kuitenkin. Laitoin lehdet pois ja otin höyhenen maasta onnellisena. Lähdin jatkamaan matkaani kohti leiriä ja hymyilin onnellisena.
Tunkeuduin sisään leiriin ja kävelin taas kohti samaista varjo kohtaa. Istahdin siihen ja tungin höyhenen kiven koloon. Kuulin mahani murisevan ja muistin, että olin viimeksi syönyt aamulla. Nousin ylös ja tassutin ruoresaaliskasalle ja otin sieltä itselleni variksen. Päätin mennä takaisin varjo kohtaan ja söin variksen siellä. Kun olin syönyt, nyhdin varikselta sen kynnet irti ja laitoin ne kuoppaan. Nousin ylös ja vein variksen lopun pois. Katsahdin taivaalle väsyneenä ja tajusin, että aurinko oli jo vähitellen laskemassa. Kuljin jo kohti oppilaiden pesää joka sijaitsi kaatuneen kuusipuun latvustossa. Möngin sisään ja menin makuualuselleni lepäämään.
//joku häirittee?
