Myrskymahti
Kirjoittaja: Auroora
// TAISTELUTARINA 610 sanaa = 6 TaP //
Myrskymahti oli innoissaan. Siitä asti, kun hän oli aloittanut soturikoulutuksensa – tai kenties jo pentutarhan taisteluleikeistä lähtien – oli hän halunnut olla osallisena kunnon taistelussa. Ja tätä suurempaa taistelua ei ollutkaan! Aukiolla kamppailivat kaikki kynnelle kykenevät sekä Eloklaanista että Kuolonklaanista, eikä kujakissojakaan saanut unohtaa. Nyt jos koska oli Myrskymahdin aika näyttää taitonsa. Hän vain toivoi, että Turmaloikka olisi voinut olla täällä katsomassa.
Taistelu oli alkanut aivan yllättäen, kun Keijukainen oli syöksynyt hyökkäykseen yhteisön kanssa. Kuolonklaanilaisille ei ollut jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin liittyä taisteluun, ja näin Myrskymahti oli päätynyt kamppailemaan erään laikukkaan eloklaanilaisnaaraan kanssa. Harmaan soturin suu oli koko ajan hymyssä, kun hän jakeli iskuja vastustajansa suuntaan. Myrskymahdista tuntui sillä hetkellä, että hänellä olisi ollut energiaa taistella tauotta vaikka kokonaisen kuun ajan! Hän kuuli veren kohinan korvissaan ja hänen kylkensä kohoilivat jo hengästyksestä. Naaras ei ollut koskaan tuntenut olleensa yhtä elossa. Hetken aikaa taisteltuaan hänen oli myös todettava, että oli tänään erinomaisessa vedossa: liikkeet tuntuivat keveiltä ja osuivat tarkasti kohteeseensa. Harmaa naaras sai läimäistyä eloklaanilaissoturia kasvoihin, jolloin tämä horjahti taaksepäin ja Myrskymahti sai tilaisuuden kampittaa naaraan. Soturi oli pienikokoinen, ja vaikka Myrskymahti ei olisi ollut niin voimakas kuin sattuikin olemaan, olisi hän saanut naaraan maahan silkalla massallaan. Pian eloklaanilainen kiemurtelikin multaisessa maassa harmaan naaraan suurten tassujen alla. Myrskymahti ei kuitenkaan ollut varma siitä, mitä hänen tulisi tehdä. Oliko hänen tarkoitus tappaa tämä kissa? Niin kai. Niin häntä oli soturikoulutuksessaan opetettu, ja niin Henkäystähti oli kuolonklaanilaisia ohjeistanut ennen taistelua. Heidän tarkoituksenaan oli lopullisesti tuhota Eloklaani, joten tietysti Myrskymahdin olisi pitänyt tarttua tähän tilaisuuteen lopettaa yhden vihollisensa elämä.
Myrskymahti kohtasi eloklaanilaisen hätäisen katseen ja tajusi, ettei millään pystyisi tappamaan tätä. Tällä kissalla oli varmasti perhe, joka tulisi kaipaamaan häntä. Kenties hänellä oli pentuja. Kuinka Myrskymahti ikinä voisi riistää tätä kissaa heiltä, miten hänellä oli siihen muka oikeus?
Onneksi naaraan ei tarvinnut pohtia ratkaisua tähän eettiseen ongelmaan sen kauempaa, sillä hän kuuli lähistöltä kivuliaan parkaisun, joka kiinnitti soturin huomion. Hän suuntasi katseensa huutoa kohti ja huomasi Lätäkkötassun, jota piteli maata vasten vangittuna joku valkoinen, eloklaanilainen kolli. Myrskymahti muisti nähneensä tämän kokoontumisissa: Pohjaharha. Kolli yritti parhaillaan pitää kuolonklaanilaista oppilasta aloillaan allaan, epäilemättä jotta voisi antaa tälle kuoloniskun. Hetkeäkään epäröimättä Myrskymahti syöksähti klaanitoverinsa apuun. Hän iski hampaansa kiinni Pohjaharhan häntään ja veti napakasti, jolloin soturin huomio herpaantui hetkeksi Lätäkkötassusta. Myrskymahti väisti nopeasti, kun eloklaanilainen yritti potkaista häntä kasvoihin, ja samalla Lätäkkötassu onnistui potkaisemaan takajaloillaan Pohjaharhaa vatsaan. Myrskymahti virnisti, kun hän kuuli eloklaanilaisen soturin päästävän pihisevän äännähdyksen merkkinä siitä, että ilma oli paennut hänen keuhkoistaan. Lätäkkötassu pääsi nyt kierähtämään pois soturin alta.
”Kiitos”, oppilas naukui ja Myrskymahti hymyili hänelle. Ei häntä tarvinnut kiitellä: hän oli vain noudattanut velvollisuuksiaan Kuolonklaanin soturina. Myrskymahti oli sentään suuri ja arvostettu taistelija. Hän ei ikinä jättäisi klaanitoveriaan pulaan, vaikka se vaatisi hänen oman henkensä.
”Mitäs pienistä”, naaras sanoi röyhistäen rintaansa. ”Ei hänessä ole minulle vastusta. Eikä varsinkaan meille kahdelle yhdessä.”
Myrskymahti ei pysähtynyt arvioimaan tilannetta tarkemmin, vaan syöksähti kohti Pohjaharhaa innostunut virne kasvoillaan. Soturin yllätykseksi kolli ehti kuitenkin väistämään tämän hyökkäyksen, jolloin Myrskymahti tömähti maahan hänen viereensä kollin selän sijaan. Sinä hetkenä, joka Myrskymahdilla kesti kääntyä Pohjaharhan suuntaan, oli eloklaanilainen jo ehtinyt hypähtämään hänen niskaansa. Harmaa naaras sihahti, kun hän tunsi kollin kynsien ja hampaiden uppoavan hänen nahkaansa. Myrskymahti yritti karistaa vastustajaansa päältään nopein, yllättävin liikkein, mutta Pohjaharha ei hievahtanutkaan. Koska kolli oli Myrskymahtia huomattavasti pienempi ja naaraalla riitti voimaa kannatella hänen painoaan selässään, Myrskymahti onnistui pysymään pystyssä. Hänen silmänsä kuitenkin laajenivat säikähdyksestä, kun kollin hampaat tarrasivat naaraan kurkkuun. Lätäkkötassu oli kuitenkin hereillä tilanteessa ja puri kiinni Pohjaharhan takajalkaan, jolloin eloklaanilaisen huomio siirtyi Myrskymahdista naarasoppilaaseen. Silloin harmaan soturin onnistui viimein karistaa eloklaanilainen päältään, jolloin kolli tömähti sadattelujen saattelemana maahan.
”Hienoa Lätäkkötassu! Nyt saamme hänet varmasti peitottua!” Myrskymahti hihkaisi innostuneena, valmiina uuteen hyökkäykseen.
//Lätäkkö, Lammikko, Pohja, Hile?
