Myrskymahti
Kirjoittaja: Auroora
Myrskymahti oli samaa mieltä veljensä kanssa: mikään ei ollut tylsempää kuin pankkivankien vahtiminen! Tavallisetkin yövartiovuorot olivat tuskastuttavan pitkäveteistä hommaa, eikä Myrskymahti olisi oikeastaan välittänyt viettää yhtään enempää aikaa kököttäen jossain hyödyttömänä. Hän olisi mielellään viettänyt vahtivuoroissa haaskatun ajan vaikka metsästyspartiossa, jossa hän pääsisi tekemäänkin jotain.
”Sanopa muuta!” harmaa naarassoturi puuskahti ja lysähti maahan veljensä viereen. Varjossa jäähtynyt kallio hänen allaan tuntui viileältä; kylmän kiven päällä loikoilu virkisti tällä säällä. Etenkin tällaisina hetkinä Myrskymahti toivoi osaavansa uida. Mitään muuta hän ei olisi sillä hetkellä halunnut, kuin polskia leirin lammessa, kellua viileässä vedessä. Hänen epäonnekseen Henkäystähti ei kuitenkaan osannut myöskään uida, minkä vuoksi naaraan entinen mestari ei ollut tätä taitoa oppilaalleen välittänyt. Joskus Myrskymahti oli kerran pari yrittänyt uida – ”Eihän se nyt niin vaikeaa voi olla, jos kalatkin siihen kykenevät” – mutta pettymyksekseen oli huomannut uppoavansa kohti pohjaa kuin kivi. Tuhkajuova oli pelastanut hänet toisella kerralla, ja Myrskymahti oli saanut kokeneemmalta soturilta sellaiset torut, että niiden jälkeen kuka tahansa muu olisi varmasti kiertänyt kaikenlaiset vesistöt hyvin kaukaa koko loppuelämänsä. Mutta ei Myrskymahti: häntä ei kukaan voinut kovistella pysymään poissa vaaroista!
”Pyräkkäpiru, opeta minut uimaan”, soturi sanoi yllättäen ja kierähti maassa toiselle kyljelleen niin, että kohtasi veljensä katseen. ”Sinä olet hyvä uimaan! Voisi sanoa, että on oikeastaan velvollisuutesi opettaa minua!”
//Pyräkkä?
