Myrskymahti
Kirjoittaja: Auroora
Myrskymahti askelsi hymyssä suin Lammikkoloikan rinnalla. Harmaa naaraskissa oli määrätty hänen parikseen, mistä Myrskymahdilla oli melko neutraalit tuntemukset. Hän ei juuri tuntenut Lammikkoloikkaa, mitä nyt silloin tällöin partioi tämän kanssa, mutta ei sillä ystävyyttä rakennettu. Myrskymahti oli kuitenkin varma, että hänen hyvä maineensa oli kiirinyt partiotoverinsakin korviin. Lammikkoloikka varmasti ihaili häntä siinä missä useimmat muutkin kuolonklaanilaiset.
Paksu lumihanki ei häirinnyt kookasta naarasta, kun he liikkuivat metsikössä paljaiden puiden ja pensaiden lomassa. Myrskymahti oli kiitollinen suuresta koostaan etenkin talvisin. Hän oli nähnyt, miten Pimentovarjon ja Loskalauhan oli vaikeaa kulkea korkeassa hangessa. Soturi oli päivä päivältä kiitollisempi siitä, että oli perinyt ulkomuotonsa enemmän isältään kuin emoltaan. Ei sillä, että pieni lumi turkilla olisi häntä haitannut samalla tavalla kuin vaikkapa Kaamoskukkaa. Se kuitenkin varmasti olisi hidastanut häntä.
Lammikkoloikka kysyi Myrskymahdilta tämän vahvuuksista metsästämisessä. Kookas naaras virnisti: tämä oli helppo kysymys.
”Vahvuuteni? Kaikki”, hän sanoi ylpeänä ja röyhisti rintaansa. ”Vaaniminen, piiloutuminen, jäljittäminen… Kaikki. Olen hyvä kaikessa, joten ei syytä huoleen!”
Myrskymahti tiesi Lammikkoloikasta sen verran, että tämä vaikutti ottavan soturin velvollisuutensa hieman liian vakavasti. Myrskymahdin motivaatioon kenties vaikutti näinä päivinä hänen kohtaamansa syrjintä, mutta ei soturina oleminen ollut aiemminkaan ollut mikään maailman tärkein asia hänelle.
”Entä sinä? Jos sinulla on heikkouksia, niin ei huolta, voin opettaa sinua!” Myrskymahti hihkaisi ja tönäisi Lammikkoloikkaa toverillisesti.
//Lammikko?
