Myrskymahti
Kirjoittaja: Auroora
Myrskymahti pudisti hymyillen päätään Lammikkoloikan syytökselle.
”Höh, ei se minun vikani ollut. Eräs”, hän sanoi painokkaasti ja vilkaisi partion johdossa olevaa Kuuraturkkia, ”olisi voinut huolehtia, että kaikki hänen partionsa jäsenet ovat valmiita lähtemään.”
Mustavalkoinen soturi jätti harmaan naaraan sanat huomiotta. Kuuraturkki oli Myrskymahdin kahden nuoremman veljen, Salamasielun ja Loskalauhan isä, ja siksi tavallaan samaa perhettä. Kenties tästä syystä soturi oli valmis antamaan naaraalle hieman löysää: kokeneemman soturin kritisointia, etenkään erakkoverisen taholta, ei yleensä katsottu kovin hyvällä. Se ei kuitenkaan saanut Myrskymahtia pitämään tästä yhtään enempää. Hän oli silloin tällöin veljiensä kanssa aikaa viettäessään joutunut olemaan Kuuraturkinkin kanssa tekemisissä, eikä hän voinut olla pohtimatta, miksi Pimentovarjo oli ikinä päätynyt paitsi ottamaan tämän kumppanikseen, myös hankkimaan tämän kanssa jälkikasvua. Kuuraturkki ei muistuttanut Turmaloikkaa ollenkaan. Hän oli laiska ja välinpitämätön eikä Myrskymahti pitänyt hänestä. Katkerana emolleen hän toivoi pelkkää epäonnea kaksikon suhteelle.
Toisaalta Myrskymahdista tuntui pahalta syyttää Kuuraturkkia. Hän ei ehkä pitänyt siitä, miten Pimentovarjo tuntui niin nopeasti korvanneen Turmaloikan jollain toisella kollilla, eikä Myrskymahti koskaan aikonut hyväksyä Kuuraturkkia osaksi perhettään. Hän ei teeskentelisi, että Kuuraturkki oli hänen isäpuolensa. Kolli ei kuitenkaan ollut koskaan itse tehnyt Myrskymahdille mitään, minkä johdosta hän olisi saattanut ansaita naaraan vihan. Sitä paitsi Pimentovarjossa oli varmasti kestämisensä, Myrskymahti ajatteli kitkerästi.
Lammikkoloikan pelko myöhästymisestä osoittautui turhaksi, sillä partion pari viimeistä jäsentä lipui vasta nyt paikalle. Kuuraturkki antoi katseensa pyyhkäistä vielä kerran partion yli varmistaakseen kaikkien olevan mukana, ja lähti sitten hännänheilautuksen kera astelemaan ulos leiristä. Myrskymahtia ei erityisesti kiinnostanut jutella partion johtajalle, joten hän hidasti hiukan askeleitaan jättäytyäkseen kulkemaan Lammikkoloikan rinnalle. Hän huomasi naaraan olemuksen olevan aavistuksen kireä, aivan kuin jokin olisi vaivannut tätä. Toisaalta soturi oli Tuhkajuovan tytär, joten ehkä tämän vakava ilme oli vain perinnöllistä.
”Mitä sinulle kuuluu, parahin Lammikkoloikka?” Myrskymahti kysyi hymyissä suin ja tönäisi naarasta toverillisesti ja hieman liian suurella voimalla. ”Et kai noussut tähän päivään väärällä jalalla?”
//Lammikko?
