Myrskypentu
Kirjoittaja: Auroora
Myrskypennulle tuli kiire ulos kuultuaan veljensä sanat. Tappelu leirissä oli ehkä jännittävintä mitä saattoi tapahtua, eikä hän aikonut jättää sitä näkemättä. Harmaa naaraspentu ei enää jäänyt vilkuilemaan emonsa suuntaan, vaan kipitti veljiensä perässä pentutarhasta ulos.
Aukiolla oli täysi tohina käynnissä. Keskellä aukiota seisoi muutama kissa, joista Myrskypentu tunnisti ainoastaan klaanin varapäällikön, Henkäysvarjon. Kaksi harmaaturkkista kissaa näyttivät haavoittuneelta, ja Myrskypentu päätteli, että tappelu oli käyty heidän välillään.
”Vau”, naaraspentu henkäisi. Miten jännittävää! Myrskypentu uskoi vahvasti, että jos vain olisi ollut noiden kahden jättilaiskissan kokoinen, hän olisi pessyt heidät mennen tullen. Emokin oli monesti kehunut hänen taistelutaitojaan, vaikka Myrskypentu olikin vasta pentu. Toisaalta koolla ei aina ollut väliä; Pimentovarjokin oli pienikokoinen, mutta ilmeisesti yksi klaanin parhaista taistelijoista.
Tämä ajatus antoi Myrskypennulle tarpeeksi rohkeutta juosta aukion halki tapahtumien keskiöön. Tappelu näytti olevan ohi, mutta hän halusi varmistaa, ettei se puhkeaisi uudelleen. Hän tekisi kaikkensa estääkseen noita kahta kissaa taistelemasta, oli hän sitten kuinka pieni tahansa.
Myrskypentu kuuli veljiensä äänet takaansa, muttei katsonut taakseen vaan jatkoi juoksemista. Hän asettui seisomaan kahden riitapukarin väliin karvat pörhistettyinä valmiina taisteluun. Se musta naaras, jonka hän oli aiemmin tunnistanut, näytti hämmentyneeltä naaraspennun huomatessaan. Myrskypentu ehti nähdä, miten naaraan katse siirtyi jonnekin hänen taakseen, ennen kuin jokin voima nosti hänet maasta niskaturkista.
”Hei! Päästä minut alas!” Myrskypentu huusi vihaisesti ja yritti parhaansa mukaan pyristellä kissan otteesta. Yritykset osua hänen hyökkääjäänsä olivat kuitenkin hedelmättömiä, sillä kissan ote ei hellittänyt, vaikka Myrskypentu kuinka huitoi ja potki. Hän näki, miten Kaamospennun ja Pyräkkäpennun hahmot lähenivät jokaisella häntä roikottavan kissan askeleella. Kun hän erotti kaksikon kasvot, ne eivät kuitenkaan näyttäneet säikähtäneiltä tai edes katuvilta – päinvastoin, kollipennut näyttivät olevan innoissaan.
Viimein kissa laski Myrskypennun maahan. Harmaa naaraspentu kääntyi ympäri valmiina sättimään kaappaajaansa, mutta kissan tunnistaessaan hänen ilmeensä kirkastui.
”Mitä te kolme täällä teette?” Turmaloikka kysyi ja yritti kuulostaa tiukalta ja toruvalta siinä kuitenkaan onnistumatta. ”Ettehän ole aiheuttaneet Pimentovarjolle harmia?”
//Pyräkkä?
