Myrskypentu
Kirjoittaja: Auroora
Myrskypentu katseli pää pyörien kahta veljeään, jotka juoksentelivat isän jaloissa kuin pari villiä oravaa. Hänelle tuli kiire liittyä mukaan hauskanpitoon, mutta Pyräkkäpentu ja Kaamospentu liikkuivat niin nopeasti, ettei hänelle sopivaa väliä ollut löytyä. Lopulta Myrskypentu päätti, että isän turkissa roikkuminen olisi aivan yhtä hauskaa.
”Ja nyt me löysimme sinut, näitkö sinä Myrskypentu sen tappelun lähempää? Keitä ne kissat isä olivat? Ja mitä me nyt teemme? Voidaanko painia, jooko?” Kaamospentu kyseli juostessaan kahdeksikkoa isän jaloissa. Myrskypentu keskeytti isän jalkaa pitkin kiipeämisen hetkeksi ja vilkaisi veljeään.
”En nähnyt, koska isä vei minut pois!” naaraspentu kivahti ja läimäisi tassullaan Turmaloikan lapaa. Silloin hän kuitenkin menetti tasapainonsa ja putosi kömpelösti maahan.
”Se tappelu ei ole teidän murheenne”, Turmaloikka vastasi Kaamospennun kysymykseen auttaen samalla Myrskypennun ylös maan kamarasta. Pentu ehti nähdä isänsä ilmeessä hiukan vakavuutta ennen kuin se vaihtui leveäksi hymyksi.
”Vai haluatte te painia?” hän kysyi viikset värähtäen. Myrskypentu painui innostuneena vaanimisasentoon; hän tiesi jo, että isä suostuisi. Ainoa syy, miksi hän ei olisi suostunut, olisi Pimentovarjon kielto. Emo ei kuitenkaan ollut täällä kieltämässä.
”Hahaa!” Myrskypentu huudahti ja teki yllätyshyökkäyksen. Hän loikkasi pennuksi yllättävän korkealle ja tarrasi isänsä kaulaan pienillä tassuillaan. Turmaloikka kaatui selälleen Myrskypennun mielestä aika helposti; selvästi hän oli voimakkaampi kuin isä oli osannut kuvitellakaan. Naaraspentu kiljahti ilosta, kun hänen kookas vastustajansa tömähti maahan.
”Hyökkäykseen, toverit!” Myrskypentu huusi veljilleen. ”Iskekää nyt, kun hän on maassa!”
//Pyräkkä?
