Myrskypentu
Kirjoittaja: Auroora
Kaamospentu oli ehdottanut, että kolmikko lähtisi etsimään isäänsä leiristä. Myrskypentu oli jo mukana suunnitelmassa sen enempiä ajattelematta.
”Joo! Sitten isä voi opettaa meille taisteluliikkeitä!” naaraspentu hihkaisi ja demonstroi huitoen tassullaan Pyräkkäpennun pään vieressä. Suunnitelma oli hänen mielestään kerrassaan loistava! Tai, ei se oikeastaan mikään suunnitelma vielä ollut, pelkkä aie vain. Heidän pitäisi keksiä, miten isän luokse pääsisi. Ongelmana oli nimittäin se, että heidän olisi itse asiassa poistuttava pentutarhasta muualle leiriin päästäkseen. Myrskypennulla oli paha aavistus, ettei Pimentovarjo noin vain päästäisi heitä menemään.
”Miten me pääsemme täältä pois? Pimentovarjo varmasti huomaa, jos noin vain juoksemme ulos!” Myrskypentu tuumi ja vilkaisi vaivihkaa emoaan. Musta naaras näytti syventyneen keskusteluun erään tuntemattoman soturin kanssa.
”Ei hän mitään huomaa”, Kaamospentu vastasi pudistellen päätään. ”Hiivitään vain ihan hissukseen.”
”Niin”, Pyräkkäpentu myötäili vilkuillen Pimentovarjon suuntaan. ”Hänellä on jutut kesken. Mennään nyt, kun hänen huomionsa on vielä muualla.”
Myrskypentu nyökytteli innoissaan. Suunnitelma vaikutti vedenpitävältä! Emon huomio oli tosiaan muualla, joten eihän hän millään huomaisi kolmea pentuaan, jos he tosiaan osaisivat olla hipihiljaa. Myrskypentu tiesi ainakin itse osaavansa, mutta ei ollut yhtä varma kahdesta muusta.
”On parempi, että minä menen viimeisenä”, hän sanoi urhoollisesti, vakava ilme kasvoillaan. ”Huolehditaan ensin, että te kaksi pääsette ulos. Minä selviän kyllä. Pyräkkäpentu, mene sinä ensin kun kerran olet pienin. Ja huomaamattomin.”
//Pyräkkä?
