Myrskytassu
Kirjoittaja: Auroora
Myrskytassu harkitsi vastaustaan vain hetken.
”Tietysti olen!” hän ilmoitti ylpeänä. Ei hän ollut koskaan tappanut käärmettä. Mitä haittaa pienestä valkoisesta valheesta kuitenkaan olisi? Sitä paitsi Myrskytassu varmasti kykenisi siihen, jos tilaisuus koskaan sattuisi. Joten oikeastaan hän ei edes valehdellut.
”Kerran, kun olimme Henkäysvarjon kanssa harjoituksissa, yksi sellainen hiipi hänen taakseen! Se oli juuri puraisemassa häntä, mutta minä hyökkäsin sen kimppuun ja tein siitä selvää. Henkäysvarjo oli tosi kiitollinen!”
Myrskytassun mielestä tarina oli aika uskottava. Pyräkkätassun silmät loistivat ihailusta, joten ainakin häneen se oli uponnut.
”Kuinka suuri se käärme oli?” pienempi oppilas kysyi uteliaana. Yhtäkkiä Myrskytassun pää löi tyhjää. Kuinka suuria käärmeet oikein olivatkaan?
”Tosi suuri! Minun häntäni kokoinen!” naarasoppilas kertoi hetken asiaa mietittyään ja heilautti häntäänsä havainnollistavasti. Pyräkkätassu kurtisti kulmiaan.
”Ai, eli vähän pienempi kuin se minun tapaamani.”
”Itse asiassa, nyt kun asiaa mietin, se olikin ainakin viiden minun häntäni mittainen”, Myrskytassu naukui hätäisesti. Se ainakin kuulosti suurelta mitalta. Ehkä hänen olisi pitänyt varmuuden vuoksi sanoa, että käärme oli kymmenen hännän mittaa. Myrskytassu ei jäänyt enää kuuntelemaan Pyräkkätassun vastausta vaan kiirehti vaihtamaan puheenaihetta.
”Tiedän siis mistä puhun! Mutta nyt, tule tänne, niin näytän sinulle, miten tapoin sen käärmeen!”
Myrskytassu raahasi leirin reunalta pitkän oksan, jonka hän asetteli huolellisesti leirin aukiolle mahdollisimman käärmemäiseen asentoon.
”Katso nyt tarkkaan!” hän huikkasi Pyräkkätassulle, ja kumartui vaanimisasentoon. Naaraan häntä eli kuin omaa elämäänsä ilmassa kiemurrellessaan, kun hän odotti oikeaa hetkeä. Sen koittaessa hän loikkasi käärmettä kohti raajat villisti heiluen. Myrskytassu heitti käärmettä pari kertaa ilmaan – ihan varmuuden vuoksi – ja puraisi sitten kiinni kohtaan, jossa oletti sen niskan olevan. Puu otti ikävästi hänen hampaitaan vastaan, ja Myrskytassu löysäsi nopeasti otteensa. Sitten hän kääntyi rintaansa röyhistäen veljensä puoleen.
”Nyt sinä saat yrittää”, hän sanoi yrittäen imitoida Henkäysvarjon syvää ja asiallista mestariääntä. ”Kannattaa heilutella tassujasi mahdollisimman nopeasti, kun hyökkäät! Se harhauttaa käärmettä!”
//Pyräkkä?
