Myrskytassu
Kirjoittaja: Auroora
Myrskytassu oli ollut kipeänä pitkään, mutta nyt hän oli taas terve. Tietenkin oli, pelkkä pieni, pahainen tauti ei häntä kaataisi. Siihen vaadittaisiin joku häntä vahvempi ja taidokkaampi, ja sellaiset kissat olivat harvassa. Siispä Myrskytassu lampsi nyt elämänsä kunnossa ulos oppilaiden pesästä, valmiina valloittamaan maailman.
Koska hän oli tervehtynyt aivan vasta, Henkäysvarjo oli päättänyt aloittaa harjoitukset kevyesti. Harmaa naaras ei tietenkään pitänyt tästä, sillä edelleenkin, hän oli elämänsä kunnossa. Henkäysvarjo ei kuitenkaan kuunnellut. Niinpä Myrskytassun ilta oli vapaa partioista ja harjoituksista. Hän oli kyllä keksinyt kinuta isäänsä harjoittelemaan kanssaan, mutta Pimentovarjo oli jyrkästi kieltänyt tämän.
”Haluatko oikeasti joutua heti takaisin parantajan pesälle?” Myrskytassun emo oli kysynyt häneltä tiukasti. Myrskytassu oli pudistanut kiivaasti päätään.
”En! Mutta en minä joutuisikaan, minä olen sen verran vahva! Minä olen täysin terve!”
”Höpö höpö”, Pimentovarjo oli sanonut, ja keskustelu oli loppunut siihen.
Myrskytassulla ei siis ollut mitään tekemistä. Kaamostassu ja Pyräkkätassukin olivat jossakin partioimassa. Turhautuneena hän tähyili ympäri leiriä jotain viihdykettä etsien. Ja juuri sopivasti hänen silmänsä osuivat Kylmäliekkiin.
Myrskytassu oli pannut merkille, miten kollin veli sekä Kaamostassun mestari Jääviilto kohteli tätä. Jääviilto vaikutti hirveältä; pentuetovereiden oli tarkoitus rohkaista ja kannustaa toisiaan parhaaseensa, mutta hänellä vaikutti olevan täysin päinvastainen mielipide asiaan. Myrskytassu olisi mieluusti sanonut suorat sanat Jääviillolle ja takonut häneen – kirjaimellisesti – hiukan järkeä, mutta valitettavasti kollia ei näkynyt missään. Naarasoppilas päätti siis lähestyä ongelmaa toiselta suunnalta: Kylmäliekin pitäisi oppia asettumaan veljeään vastaan.
Myrskytassu marssi soturin luo ja röyhisti tärkeänä rintaansa.
”Kylmäliekki, tänään on onnenpäiväsi, sillä minä aion auttaa sinua! Minun koulutukseni jälkeen et enää anna Jääviillon astella hännälläsi!” oppilas ilmoitti ylpeänä. ”Eikö olekin hienoa, vai mitä?”
//Kylmä?
