Narsissitassu
Kirjoittaja: Siru
”Oletko sinä päästäsi muuten vain sekaisin vai yritätkö tahallasi ärsyttää? Ymmärrätkö rääpäle, mitä tästä seuraa? Tämä oli sinun viimeinen temppusi!” Jääviilto raivosi Narsissitassulle karvat pystyssä, jäänsiniset silmät puhdasta raivoa leiskuen. Oppilas tiesi tehneensä pahan virheen erehdyttyään näykkäämään soturin häntää, mutta siitä seurannut vihan tulimeri tuntui hänestä siitä huolimatta kohtuuttomalta. Koska kyseessä oli juuri Jääviilto, ei raivolla ollut rajaa, eikä järkipuhe tehoaisi. Narsissitassu uskoi hetken päiviensä olleen luetut, mikäli hän ei onnistuisi tappamaan soturia ensin, mutta se ei olisi mahdollista edes hänen kauneimmissa unissaan. Oppilas laski katseensa maahan ja huomasi välittömästi rivin teräviä, paljastettuja kynsiä, jotka hänen edessään sähisevä kolli oli iskenyt kiinni leirin pohjaan. Narsissitassu aneli hiljaa mielessään tukea Pimeyden Metsältä, jonka jälkeen uskaltautui jälleen kohtaamaan Jääviillon jäänsiniset silmät.
”Tiedät varmasti itsekin hyvin, etten olisi uskaltanut tehdä niin tahallani!” oppilas avasi viimein suunsa, yrittäen estää pelon paistavan läpi hänen äänestään, niin kuin se teki jo hänen meripihkaisista silmistään.
”Olin vain menossa hakemaan syötävää ja taisin olla hieman väsynyt harjoitusten jäljiltä, enkä katsonut kunnolla eteeni. Ei ole mitään syytä kimpaantua näin pienestä erehdyksestä, eikö vain? Anteeksi vain, jos sinuun sattui pahasti…”, Narsissitassu jatkoi, mutta alkoi välittömästi katumaan sanojaan, kun punaruskean soturin jo valmiiksi ilkeään viiruun siristetyt silmät kapenivat entisestään ja tuo kumartui uhkaavasti lähemmäs pienemmän kollin kasvoja.
”Sattui pahasti? Sinä olet tässä se, johon sattuu pian pahasti!” Jäävilto sihisi paljastettujen hampaittensa välistä ja sivalsi ilmaa aivan oppilaan silmien edestä, jotka hän painoi kiinni kavahtaen samalla taaksepäin. Koska kipua ei tuntunut, Narsissitassu uskoi silmiensä olevan edelleen tallella ja helpottuneena raotti niitä pienesti. Toisaalta, sokeana hänen ei olisi tarvinnut enää ikinä nähdä tuota vastenmielistä soturia.
”Mitä sinä sitten aiot? Tappaa minut keskellä leiriä?” Narsissitassu tivasi kerättyään itsensä jälleen. Jos tämä oli oppilaan loppu, hän ei sallisi itsensä kuolevan aivan totaalisena pelkurina.
//Jää?
