Nopsaliekki
“I-ihan hyvin”, Mustikkapyörre vastasi kysymykseeni. Tuon ääni tärisi hiukan, mutta luulin sen johtuvan vain kävelytahdistamme. Päätin hidastaa vähän, jotta naaraalla olisi parempi olla. Oli ollut kilttiä häneltä kysyä minun voinnistani.
“Mitä luulette, kannattaako meidän hajaantua vai saalistaa yhdessä?” kysyin kohtealiaasti osoittaen sanani eniten Uskolinnulle, jolla oli oppilas mukanaan. Hän saisi päättää missä joukossa ja millä tavalla haluaisi oppilaansa saalistavan.
“Luulen että otan tämän hetken Rusakkotassun kanssa kaksin olemiseen, jos teitä ei haittaa”, Uskolintu naukui ja nyökkäsi minulle ja viereeni seisahtuneelle Mustikkapyörteelle. Rusakkotassun ajatukset olivat kuitenkin aivan muualla, sillä Uskolintu joutui tökkimään tämän liikkeeelle.
“Hyvä niin”, vastasin ja katselin, kun kaksikko tassutti pois. Sitten käännyin Mustikkapyörrettä kohti ja kallistin päätäni hymyillen.
“Onko sinulla jotain tiettyä paikkaa, johon haluat mennä täällä nummilla?” kysyin ja katselin ympärilleni. En ollut yhtä etevä saalistaja mitä tuli nummiin, mutta metsässä pääsin kunnolla toteuttamaan potenttiaaliani. Yrittäisin silti toki parhaani myös nummilla, koska uskoin pystyväni opettelemaan mitä tahansa vain tarpeeksi kovasti yritin. En nyt lentämään oppisi tai mitään, mutta lähinnä tarkoitin klaanin sisäisiin tehtäviin tarvittavia taitoja.
//Mustikka?
