Nopsaliekki
Päädyin lähtemään mukaan varapäällikön partioon tämän tyttären, Kärpässoinnun, ja Haukkakynnen kanssa. Huomasin kuinka Käärmekullan katse harhaili nuoresta Kärpässoinnusta tassuihinsa ja taas leveään polkuun, jota pitkin kuljimme.
Ylhäällä puissa heiluvien lehtien muodostamat valolaikut tanssivat edellämme kulkevien nuorempien naaraiden turkeilla. Valon säteet, jotka liukuivat pitkin omia polkujaan kuuluivat päivän viimeisiin. Pian kuu nousisi ja metsä hämärtyisi. Seurasin kirkkaita muotoja hetken katseellani ennen kuin hymyilin.
“Ilta on kaunis, eikö vain?” nau’uin ja vilkaisin nopeasti Käärmekultaan, jonka korvat ponnahtivat pystyyn yllättyneesti. Hän vilkaisi taivasta ja totesi olevansa samaa mieltä ja pitävänsä etenkin yöllisistä kävelyistä läheistensä kanssa. Hymähdin myöntävästi.
“En malta odottaa ruskaa, lehtisade on niin kaunis. Pelkään vain kuinka rankkaa meille tulee, kun tuoresaalista oli niin paljon koko viherlehden ajan”, höpöttelin rennosti, vaikka aihe olikin varsin totinen. Huoli oli ihan aito ja mielelläni kuulisin Käärmekullan mielipiteen asiaan.
“Onneksi klaanissa on kuitenkin hyviä saalistajia. Sitä paitsi meillä on jopa pentuja pian kuuden kuun iässä”, jatkoin lievittääkseni luomaani kireyttä, kun naaras ei vastannut heti.
//Käärme?
