Nopsaliekki
Hymyilin hieman, kun Käärmekulta sanoi minun sittenkin auttaneen tämän ongelmassa. En ihan ollut kärryillä, että mistä ongelmasta hän oikein mahtoi puhua sillä ulospäin hänen perheensä vaikutti täydelliseltä. Kaikki ei kuitenkaan ollut kuten ulkopuolisten silmin näkyi. Jouduin muistuttamaan siitä itseäni usein.
Keskustelu kääntyi minuun ja suhteisiini klaanissa. Kerroin parhaasta ystävästäni, Hilehuurteesta, ja Syreenisumusta sekä Mustikkapyörteestä, mutta puhuin niin vähän kuin pystyin. En halunnut jäädä juttelemaan koko päiväksi, mutta olin hyvin taipuvainen jäämään kiinni keskusteluihin aivan liian pitkäksi aikaa.
“Oliko meidän tarkoitus saalistaa?” Haukkakynsi kysyi, kun saavuimme kohdalle, josta yleensä partiot lähtivät joko rajoja kohti tai hajaantuivat saalistamaan. Vilkaisin Käärmekultaa, joka kuitenkin oli partion johdossa. Naaras näytti paneutuneen keskusteluun yhtä syvästi kuin minäkin ja joutui miettimään hetken.
“Kyllä, miten haluatte pariutua vai olemmeko kaikki keskenämme?” kultaturkkinen varapäällikkö kysyi katsahtaen Kärpässointuun. Emo varmasti halusi ottaa parikseen tyttärensä, mutta keskustelumme oli lähtenyt mukavasti alkuun. Ehkä voisimme kaikki saalistaa yhdessä, jotta kaikkien toiveet toteutuisivat.
“Mitä, jos koittaisimme pysytellä yhdessä?” ehdotin, “Leirissä on tarpeeksi saalista, vaikka emme saisikaan kamalasti mitään. Samalla voimme harjoitella yhteistyötämme.”
//Käärme?
