Nuppujuova
Kirjoittaja: Sirius
Kävelin aukiolla iloisena. Olin ajatellut pitää Usvatassulla tänään vapaapäivän. Ehkä kolli tarvitsi aikaa ystäviensä kanssa? Huomasin Pyörretassun Turhamyrskyn kanssa. Kävelin Pyörretassun ohitse. En voinut välttää pientä hymynkaretta. Pyörretassu oli ollut ihastukseni oppilasajoistani lähtien. Hän oli ollut silloin vasta pentu. No, sitähän Pyörretassu ei tiennyt, että rakastin häntä. Kuitenkin Pyörretassun veli, Toivetassu ei vaikuttanut hirveän iloiselta siitä, että olin paljon hänen veljensä kanssa. Hymähdin äkäisesti. Mikään ei saisi minua olemaan erossa hänestä! Oli paljon klaanilaisia, joilla oli kumppani. Halusin itsekin olla yksi niistä. Saada pieniä, söpöjä pentuja. Mutta, Pyörretassu oli vasta nuori. ”Moi, Pyörretassu.” kuiskasin hymyillen. ”Hei.” Pyörretassu sanoi. Huomasin mustan turkin aukion laidalla. Toivetassu mulkoili minua pistävästi. Nakkasin hänelle häntääni. Toivetassu katosi takaisin oppilaiden pesään. ”Onko sinulla harjoituksia? Haluatko tulla metsälle?” kysyin varovasti. ”Minulla on taisteluharjoitukset.” Pyörretassu kuiskasi. ”Mutta ehkä sen jälkeen.” Nyökkäsin ilahtuneena. ”Nähdään.” naukaisin. Huomasin Pyörretassun silmissä syvästi ihmettelevän katseen. Eikö hän tykännytkään minusta? Entä jos kuvitteluni oli vain harhaa? Katsoin kuinka Pyörretassu katosi Turhamyrskyn perään. Sinne meni minun unelmieni kissani. Päätin lähteä itse metsälle. Hypähtelin ympäri aukiota. Pujahdin viileästä sisäänkäynnistä ulos. Alkoi olla jo kylmä. Ei vielä jäätävän kylmä, mutta ihan kohtuullisen kylmä. Lehtikadon aikana olisi niin kylmä. Lehdet loistivat keltaisina. Päätin mennä tutkimaan. Haistelin ilmaa. Ilmassa tuoksui pieni Eloklaanin tuoksu, sitten myskinhajua. Haistoin kanin. Se oli syvemmällä metsässä. Hiivin hitaasti lähemmäs. Askeleeni rapisivat kuivilla lehdillä. Huomasin kanin valkean turkin. Se nakersi jotain. Vilkaisin siihen ja kyyristyin. Ponnistin ilmaan. Kani päästi hurjan rääkäisyn. Se huitoi minua käpälällään. Yritin hallita sitä. Sivalsin sitä kuonoon. Yhtäkkiä tunsin kuinka käpälä survoitui silmääni. Silmääni sattui kauheasti. Jouduin pitämään sitä kiinni. Lopulta kani luovutti ja lyyhistyi maahan. Puraisin siltä raskaasti kurkun poikki. Silmääni sattui hurjasti. Hoipertelin kivusta. Kaikki sumisi korvissani. Jotenkin vain näin, että Pyörretassu oli saapunut paikalle.
”Pyörre?”
