Nuppujuova
Kirjoittaja: Woln
Palasin leiriin. ”Nuppujuova, mitä siellä oli?” Pyörrepentu kysyi minulta. ”Ei mitään kummallista.” murahdin. ”Liittyikö se siihen Loisketassun katoamiseen?” Pyörrepentu kallisti päätään. ”Liittyy.” vastasin. ”Tunsitko sinä Loisketassun?” kysyi Pyörrepentu. ”No, enpä kovin hyvin.” vastasin. ”Hän oli erakkoluonne.” ”Hän ei tehnyt mitään jos hän ei halunnut.” ”Ja muutenkin, mitä hän edes tekisi täällä?” ajattelin. Pyörrepentu katsoi minua kummastuneena. ”Etkö pitänyt hänestä?” Pyörrepentu kysyi. Hätkähdin. ”Mitä?” ihmettelin. ”Etkö pitänyt Loisketassusta?” Pyörrepentu jatkoi. Yritin hillitä itseäni. Haittaisiko, jos sanoisin ei? Eihän Loisketassu itse ollut paikalla. Enkä uskonut, että Pyörrepentu paljastaisi Loisketassulle. Huokaisin. ”Ei hän mikään paras kissa ollut, enkä edes tuntenut häntä.” vastasin. Pyörrepentu nyökkäsi. Henkäisin. Olinko ollut liian ilkeä? No, tuskin Loisketassukaan minusta tykkäsi. Tassutin masentuneena pois. Pyörrepentu kipitti perääni. ”Odota nyt, Nuppujuova!” hän ulvaisi. Käännähdin. ”Mitä?” kysyin. ”Haluaisitko leikkiä tänään leikkitaistelua?” Pyörrepentu kysyi. ”Tuskin minä tänään ehdin.” vastasin ja pörrötin Pyörrepennun turkkia. Pyörrepentu vilkaisi minuun. ”Mutta ehkä..huomenna?” sanoin. ”Vaikka sitten.” Pyörrepentu sanoi ja lähti pentutarhalle. Vatsaani väänsi. Kömmin auringonvaloon. ”Nuppujuova hei!” kuulin huudon. ”No mitä?” älähdin. En halunnut lähteä partioon tai saalistamaan nyt, koska äskenhän minä olin! Vääntäydyin käpälilleni ja lähdin tassuttamaan kohti ääntä. ”Ihan totta, kuka olet?” hämmästelin. ”Nuppujuovaa!” kuului uusi huuto. Murahdin. ”Ihanko totta.” mutisin. ”Näyttäydy jo, vai etkö halua?” sihahdin. Oli hiljaista. Pentutarhasta kuului rapinaa. Tassutin pentutarhalle kyllästyneenä. Pistin pääni sisään aukosta. ”Hei, Nuppujuova!” Mäntyviiksi tervehti. ”Ai, hei Mäntyviiksi.” vastasin. ”Onko jokin hätänä?” Mäntyviiksi kysyi. ”Etsin vain pentuja.” sanoin. ”Ai pentuja?” Mäntyviiksi ihmetteli. ”Minä en ole nähnyt heitä pitkään aikaan.” ”Miten niin?” ”Siksi, että kuulin jostain outoja ääniä, ja äänien tekijä ei tule paikalle!” huusin. ”Rauhoitu.” Mäntyviiksen ääni oli lempeä.
”Pyörre?”
