Nuppujuova
Kirjoittaja: Sirius
Ulisin pidellen silmääni. Kani oli tunkenut käpälänsä syvälle. Pyörretassu kantoi minua selässään. En ymmärtänyt, miten hän jaksoi. No, olin kuitenkin nuori ja solakka, joten tuskin siitä ongelmaa tulisi. Silmääni sattui hillittömästi. Huomasin Turhamyrskyn katsovan minua ehkä.. hieman nolona? Sain juuri ja juuri nähtyä että leirin sisäänkäynti oli lähellä. Pyörretassu laski minut kevyesti parantajan pesän suulle. ”Hehkuaskel, täällä tarvitaan apua.” hän sanoi määrätietoisesti. Ihailin kollin rohkeutta. Hän oli loistava klaanitoveri..ehkäpä jopa kumppani? En jaksanut ajatella semmoista. Silmääni sattui hurjasti. Kuulin kuinka Turhamyrsky selitti Hehkuaskelelle jotain. Hehkuaskel kumartui yläpuolelleni. ”Menkää te hetkeksi pois.” Hehkuaskel komensi Pyörretassulle ja Turhamyrskylle. He katosivat pois, mutta Pyörretassu vilkaisi minuun surullisena. Silmäni oli umpeutunut kiinni. ”Mikä sinuun kävi?” Hehkuaskel kysyi. ”K-kani survaisi minua silmään..ai!” älähdin pidellen silmääni. Hehkuaskel henkäisi. ”Katsotaanpa. Ei näytä pahalta, silmä saadaan kuntoon. Joudut olemaan kuitenkin täällä..ehkä muutaman viikon?” Hehkuaskel totesi. Ilon värähdys kulki ruumiini läpi. En joutuisikaan puolisokeaksi! Kuitenkin minua järkytti se, että Hehkuaskel puhui synkkään sävyyn. ”Onko se paha juttu?” kysyin. ”Silmääsi saattaa jäädä arpia.” Hehkuaskel vastasi. Nyökkäsin pelokkaana. Mitä jos minua alettaisiin haukkumaan? Olin kuitenkin oppinut jo, että niiden muka ”mahtavien” kissojen haukut eivät olleet yhtään tärkeämpiä kuin hiirenpapanat. Sydäntäni kuitenkin raastoi se, että en saisi tavata Pyörretassua moneen päivään. Entä jos hän tulisi vierailemaan tänne? Kyyneleet nousivat silmiini. Varjokarva olisi ollut heti salamana paikalla ja huolehtimassa minusta. Näin mielessäni kollin ystävällisen lämpimät silmät. Mutta, ei niitä ollut enää. Varjokarva oli kuollut. Minulla ei ollut enää mitään. Varjokarva oli ollut minulle kuin varaisä mutta ei enää. Minulla ei ollut enää ketään läheistä. Hehkuaskel laittoi kehäkukan mehua silmääni. Yhtäkkiä se alkoi kirvellä. ”Ai!” älähdin. ”Älä huoli, ei se satu paljoa.” Hehkuaskel naukaisi. ”Annan sinulle unikonsiemeniä nukkumiseen. Silloin minulla on parempi mahdollisuus.” Huokaisin. Hehkuaskel antoi minulle muutaman siemenen. Söin ne ja tunsin kuinka minua alkoi väsyttää. Nukahdin uneen. Kun heräsin, räpyttelin silmiäni parantajan pesän valossa.
”Pyörre?”
