Nuppujuova
Kirjoittaja: Sirius
Olin lähes pomppia ulos turkistani. Ihastukseni, ystäväni, ja kaiken lisäksi nyt koko maailman ihanin kissa, oli juuri sanonut tykkäävänsä minusta! Olin pyörtyä keskelle aukiota. Teki mieli loikkia koko leirin ympäri. Kipeä silmä tuntui nyt vähäiseltä. ”O-oikeastiko?” kysyin hämmästyneenä ja samaan aikaan ihastuneena. ”Kyllä.” Pyörretassu vastasi. Sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa mutta en välittänyt. ”Minulla kai on aika kertoa sinulle eräs asia.” kuiskasin salaperäisesti. Pyörretassu tuli lähemmäs kuuntelemaan. Kolli oli minua isompi, joten hädin tuskin ylsin hänen korvaansa. ”Oletko ihmetellyt, miksi olin sinun ja Toivetassun kanssa niin paljon?” kysäisin.
”Joskus vähän.” Pyörretassu vastasi. ”No, saat kuulla vastauksen siihen miksi olin! Syy siihen oli se että..” aloitin hieman jännittyneenä. Pystyisinkö kertoa hänelle sen, että rakastin häntä jo hänen pentuajoiltaan asti? ”Syy oli, että pidin sinusta jo silloin. Tunsin vain pientä rakkautta ensimmäisenä, mutta tajusin että minulla oli joitain suurempiakin tunteita. Kun sinusta tuli oppilas, rakkaus vain nousi. En uskaltanut kertoa koska..” vilkuilin ympärilleni hetkellisesti,”mutta nyt uskallan. Pyörretassu, minäkin rakastan sinua. Ja kumppaniasiasta puheenollen, suostun ehdottomasti jos vain haluat.” nau’uin rakastavasti. Hetken aikaa tuli hiljaista. Pyörretassu tuijotti minua silmiin. Mietin, mitä hän oli mahtanut ajatella tarinastani. Oliko se hänen mielestään kummallinen? Vai valehtelinko minä hänen mielestään? Taaskaan en tiennyt. Hetken päästä, löysin itseni syöksymässä Pyörretassun viereen. Kosketin Pyörretassun kuonoa omallani. Kuulin kaukaa mustarastaan laulun. ’Unelmani kävivät toteen. En koskaan saa parempaa päivää kuin tämä.’ ajattelin. ’Paitsi silloin kun pentumme syntyvät..tai ehkä eivät.’ Irrottauduin Pyörretassusta. Katsoin taivaalle. ”Oho, alkaa tulla jo pimeä.” nau’uin. ”Moikka, Pyörretassu. Nähdään huomenna!” sanoin lempeästi ja loin kolliin vielä viimeisen rakastavan silmäyksen. Pyörretassu vastasi värisyttämällä viiksiään söpösti. Huiskautin häntääni vielä viimeisen kerran. Pujahdin parantajan pesään. ”Hei, Hehkuaskel.” sanoin ajatuksissani. Naaras loi minuun hämmästyneen katseen. Arvelin että hän ihmetteli sitä, että olin oudon ajatuksissani, vaikka yleensä kiinnitin huomiota kaikkeen. ”Hei Nuppujuova. Miten menee?” Hehkuaskel tiedusteli.
”Hyvin. Tai no vielä paremmin.” vastasin unelmoiden.
”No mitä on käynyt? Luulisin että olisit surullinen kun silmäsi meni umpeen?” Hehkuaskel kysyi.
”E-ei mitään. Vain…eräs aika mukava juttu.” vastasin. Hyväksi onneksi Hehkuaskel jätti minut rauhaan. En nyt jaksanut kertoa hänelle, tai ylipäätänsä kenellekään tästä asiasta. Toivoin että siitä tulisi vain minun ja Pyörretassun välinen. Menin vuoteelleni. Ajattelin Pyörretassua. Oli ollut niin ihanaa olla siinä, kuonot yhteen painettuina. Mietin, mitä kävisi jos joku saisi tietää siitä. Siitä tulisi varmasti isokin juoru. En varsinaisesti ollut klaanin suosituimpia kissoja, vaikka yrtinhakuryhmässä joskus olinkin. Ja mitäköhän Pyörretassun perhe tästä ajatteli? Hänellä sentään oli sukua, minun sukuni taas oli ihan sumussa. Lysähdin vuoteelleni tassut epämääräisessä kasassa. ”Hehkuaskel, milloin saisin palata soturintehtäviini?” kysyin.
”Siitä minun pitikin ottaa puheeksi. Ajattelin, että jos silmäsi ei ole enää kovin kipeä, voisit siirtyä sinne jo tämän yön, ja seuraavan päivän jälkeen. Joudut kyllä nukkumaan seuraavankin yön täällä.” Hehkuaskel selitti. Nyökkäsin kiivaasti. Pian jo pääsisin täältä! Minun täytyisi kertoa Pyörretassulle huomenna. Kolli varmasti ilahtuisi. Kävin nukkumaan.
Katselin unessa itseäni. Se oli outoa. Seurasin samaa tapahtumaa, kun olin ollut Pyörretassun kanssa aukiolla. Katsoin kuinka silmäni tulvivat rakkautta. Minun teki mieli mennä taas tilanteeseen mukaan. Tuijotin tilannetta hetken, sitten se sumeni pois. Yhtäkkiä kuului pauhua. Näin itseni pesässä. Pentutarhassa. Olin synnyttämässä pentuja, ja yhtäkkiä välähti salama. Pennut syntyivät, ja sitten olin rauhassa. ’Mitä yrität minulle näyttää? Mitä tapahtuu?’ ajattelin. ’Kuinka minulle käy?’
Heräsin unesta. Kömmin pystyyn. ”Päivä on jo pitkällä.” Loiskevarjo huomautti takaani. ”Miten niin? Olenko muka nukkunut kauankin?” kysyin. ”Et tietenkään. On vasta aamu.” kolli nauroi. Pyörittelin silmiäni. ”Hehkuaskel, saanko mennä ulos?” kysyin. ”Kaikin mokomin. En minä sinua voi estääkään.” Hehkuaskel kehräsi. ”Samalla ota jotain riistaa.” Minun ei tehnyt mieli syödä, mutta päätin alistua hänen tahtoonsa. Tämän kerran. Kävelin ulos pesästä. Näin tuoresaaliskasalla Pyörretassun. Kuten tavallista, olin taas pyörtyä. Hoipertelin hädin tuskin hänen luokseen. ”Moi!” Pyörretassu tervehti. ”Hei!” sanoin iloisesti. ”Otatko riistaa?” Pyörretassu kysyi.
”Joo. Jos siitä ei ole vaivaa. Hehkuaskel käski minun ottaa riistaa.” nau’uin. Pyörretassu nyökkäsi. Nojauduin lähemmäs häntä. Pyörretassu nosti kasasta kanin. ”Käykö tämä?” hän kysyi.
”Käy.” hymyilin. Aloimme syömään kania yhdessä.
”Pyrski<3"
