Nuppujuova
Kirjoittaja: Sirius
(Yrtin hakija)
Minua suorastaan karmi kävellä inhan Ukkospolun yli. Astuin sille varovasti, ja toivoin että hirviö ei ajaisi siitä. ”Tule jo, Nuppujuova!” Tuhkajuova älähti. Tassutin polun pelokkaana läpi ja yritin näyttää tyyneltä. Leimusilmä katseli eteenpäin. ”Mennään.” hän sanoi. Menin Mäyräkynnen luo. Hän nyökkäsi minulle. Tuhkajuova ja Hallavarjo keskustelivat nukkumispaikoista ja muista. Painoin pääni ja tuijottelin alas. ”Mitäköhän klaanitovereillemme kuuluu?” Mäyräkynsi kysyi. ”En tiedä.” Tuhkajuova sanoi lyhyesti. ”Toivottavasti he voivat hyvin.” sanoin ääni väristen. Koko hakijaryhmä myönteli olevansa samaa mieltä. ”Kukakohan se erakko oli?” yksi eloklaanilaisista kysyi. ”En ainakaan minä häntä tunne.” naukaisin. Tuhkajuova ja Mäyräkynsi totesivat, että parempi jos ei olisi tullutkaan. Olin samaa mieltä heidän kanssaan. Vaikka erakon tila oli ollut huolestuttava, omat klaanitoverini menivät aina edelle. Minusta oli hyvä, että Punatähti käännytti erakon pois. ”Minne se erakko sitten meni?” kysyin. ”Meidän leiriimme.” Leimusilmä sanoi. ”Ja se kuoli, heikkohan se oli.” Mietin, mikä tauti sillä erakolla olisi. Siihen ei ollut löytynyt apukeinoa, vaikka olimme kokeilleet. Eloklaanin yrttitilanne oli vähäinen, joten siellä kissat saattaisivat jopa kuolla. Ehkä omassa klaanissani kuolisi myös? Nopeutin vauhtia. Leimusilmä oli nähnyt unen, jossa oli ollut kai parannuskeino tautiin. Mielestäni yrtti, jota Leimusilmä kuvaili, vaikutti suopursulta. ”Suopursuako me etsimme?” kysyin hiljaa. Kuitenkin Leimusilmä kuuli sen. ”Ei se ole suopursua.” hän sanoi. Nyökkäsin nolona. Kävelimme hetken aikaa, kunnes Hallavarjo käski meidän pysähtyä. Pysähdyin paikalleni ja haistelin ilmaa. Ilmassa tuoksui riista. Hallavarjo johti meidät kuusenoksista rakennettuun pesään. ”Menisittekö saalistamaan?” hän kysyi katsellen minua, ja paria muuta kissaa. ”Sopii minulle.” sanoin myöntävästi. Lähdin saalistamaan. Tuntui oudolta liikkua pimeässä metsässä yksin. Hetken päästä silmäni tottuivat hämärään. Kuulin rapinaa viereisestä lehtikasasta. Aistin oravan vieressäni. Hyppäsin sen päälle ja hups, se olikin jo saalista. Nappasin sen suuhuni ja lähdin leiriimme. Matkalla sain vielä kaksi hiirtä. Kannoin saaliita suu täynnä. Muut kissat tulivat paikalle. Toiset saalistajat olivat jo palanneet. ”Ja vielä viimeinen.” totesi Tuhkajuova. Laskin saaliit maahan. Turkkini oli huomattavan likainen. Aloin sukimaan sitä. Pian se hohti. Haukkasin myyrästä. Kun olimme syöneet, kävimme nukkumaan. Nukahdin neulasten päälle. Olin jo aivan uupunut. Kun heräsin, metsässä oli hiljaista. En tiennyt oliko joku jo hereillä. Nousin ylös ja katselin ympärilleni. Metsä näytti niin oudolta valoisaan aikaan! Kuulin käpälänaskelia. Huomasin jonkun eloklaanilaisen tulevan ulos. ”Hei.” tervehdin. ”Hei.” hän sanoi. ”Kuka olet?” kysyin, vaikka tiesin kyllä kuka hän oli. ”Helmipilkku.” hän naukaisi. ”Ja sinä olet kai Nuppujuova, oletan?” ”Joo.” sanoin. Katselin kiivaasti Tuhkajuovaa ja Hallavarjoa. Yhtäkkiä kuului rasahdus. Rapina voimistui. ”Kuka siellä?” kysyin hiljaa. Helmipilkku asteli viereeni. ”Kuka olet?” hän sanoi. Pensas rasahti ja esiin astui siili. ”Ööh..” naurahdin. ”Tuo ei ole kettu.” ”Sopisikohan se saaliseläimeksi?” kysyin. ”Jos haluat piikkejä.” Helmipilkku kohautti olkiaan. Siinä samassa Hallavarjo ja Tuhkajuova olivat jo heränneet. ”Ai, te olettekin jo hereillä.” Hallavarjo tokaisi. ”Joo.” vastasin. ”Me löydettiin siili.” Tuhkajuova kömpi pois vuoteestaan. Hetken päästä muut eloklaanilaiset ja Mäyräkynsi tulivat pesästä. ”Matka jatkuu.” Leimusilmä naukaisi. Lähdimme matkaan. ”Mikä on määränpää?” kysyin Leimusilmältä. ”En tiedä.” hän naukaisi. Minua alkoi pelottaa. Mikä se paikka olisi? Ja selviäisimmekö me tästä?
”Muut yrtin hakijat?”
