Nuppujuova
Kirjoittaja: Sirius
En epäröinyt hetkeäkään, etten olisi halunnut alkaa kollin kumppaniksi. Minun sukuni, oli varmasti innoissaan jos he katselivat minua. ”Tietysti, Pyörretassu.” kuiskasin. ’Ja sitä minä olen toivonut viimeiset kuut.’ lisäsin mielessäni virnistäen. Pyörretassu hymyili onnellisena. Lysähdin makaamaan hänen viereensä. ”En malta odottaa että sinusta tulee soturi.” paljastin kollille. ”En minäkään. Pääsemme sitten..” kolli aloitti. Otin kiinnostuneemman ilmeen. ”Ai, mitä olit sanomassa?” kysyin pilke silmäkulmassani. ”E-en mitään sellaista mitä voisi vielä paljastaa.” hän naurahti. Näpäytin kollin kuonoa hännänpäälläni. ”Mitäs, mitäs? Lisää salaisuuksia?” kiusoittelin. ”Ehkä.” Pyörretassu hymyili. Mietin, mitä kolli oli ajatellut. Olisinko hänen mielestään kummallinen? Vai oliko hänellä yhä suhde sen jonkun eloklaanilaisen kanssa? En tietenkään vihoitellut hänelle asiasta. Se oli pääasia, että hän ei ollut siirtynyt Eloklaaniin! Tai kenties…jotain suhteestamme? ’Antaa sen olla salaisuus. Jos kerran se on salaisuus, ei Pyörretassu sitä vielä paljasta. Sitten vasta kun on aika.’ ajattelin.
”Tiesitkö muuten että pääsen huomenna parantajan pesältä?” kysyin Pyörretassulta. Pyörretassun silmät levisivät hämmästyksestä ja ihastuksesta. ”Vau! Sehän on mukavaa!” hän naukui pehmeästi. ”Yritän sitten saada Henkäysvarjon laittamaan minut johonkin partioon jossa sinä olet.” sanoin kiusoitellen. Pyörretassu kehräsi huvittuneena. Kuulin, kuinka Henkäysvarjo kutsui klaanikokouksen. ”Häh? Missä Punatähti on?” Pyörretassu kysyi.
”En minä tiedä. Katsotaan mitä asiaa Henkäysvarjolla on.” vastasin. Käännyin katsomaan häntä päin. Henkäysvarjo liikahteli ympäriinsä. ”Klaanille on tapahtunut vakava onnettomuus. Meidän päällikkömme Punatähti..on kuollut.” Henkäysvarjo naukui. Sana herätti klaanissa vihaista ulvontaa ja kuului myös syytöksiä Henkäysvarjoa vastaan. ”Miksi ihmeessä?” hämmästelin.
”Kuulemma hänet tapettiin.” Henkäysvarjo sanoi. Nyökkäsin järkyttyneenä. Katselin kissoja järkyttyneenä. Nytkö Henkäysvarjosta tulisi päällikkö? En koskaan ollut pitänyt hänestä, mutta nyt minua alkoi ärsyttää. Henkäysvarjo oli ylimielinen kissa, joka halveksui jos ei ollut puhdasverinen! Ainoastaan klaanin ”puhtaimmat” kissat olivat hänen ystäviään. Minä en ollut puhdasverinen, mutta mitä minä sille mahdoin? En itse ollut päättänyt omia vanhempiani. En edes tiennyt heitä! Miksi puhdasverisiä arvostettiin niin kovasti? Ei ollut Pyörretassukaan puhdasverinen. Surullinen tunnelma jatkui klaanissa. ”Minä muistan kun Punatähti nimitti minut soturiksi.” Mäyräkynsi kertoi. ”Ja minut oppilaaksi ja soturiksi. Se oli mahtavaa.” muistelin. Soturimenoistani ei ollut paljon aikaa, mutta oppilasmenoistani oli ollut jo ainakin viisi kuuta. Kissat muistelivat Punatähteä. Vaihdoin järkyttyneenä katseita Pyörretassun kanssa. Kollin silmät olivat ammollaan. Laskin häntäni hänen lavoilleen. ”Mitä tapahtuu?” kysyin hiljaa. Pyörretassu kohautti olkiaan mutta näytti kauhistuneelta. ”Toivotaan parasta.” hän kuiskasi. ’Entä jos se ei riitä? Entä jos tänne hyökätään? Punatähti oli klaanin parhaita taistelijoita: meillä ei ole varaa menettää häntä! En osaa taistella!’ ajattelin pakokauhuisena. Ampaisin Hehkuaskelen pesään. Naaras tuli ulos hämmästyneenä. Näin hänet silmissään kyyneleen. ”H-hehkuaskel.” huohotin. ”Tulitko nukkumaan? Hyvä.” Hehkuaskel sanoi. ”E-ei.” yritin sanoa.
”No mitä sitten?” Hehkuaskel kysyi. Yhtäkkiä naaraan katse muuttui järkyttyneeksi. ”Kuulitko asiasta?” hän kysyi. ”Jos tarkoitat tuota äskeistä, niin kyllä.” vastasin. ”Minua järkyttää se.”
”Kaikkia järkyttää tieto siitä. Ota nämä unikonsiemenet, niin ne voivat auttaa.” Hehkuaskelen ääni oli rauhallinen, mutta näin kuinka hän pidätteli itkua. Silitin naaraan selkää. Hehkuaskel vilkaisi minuun kiitollisena. ”Kiitos Nuppujuova.” hän kuiskasi. Huomasin Pyörretassun pään kurkkivan pesästä. Astuin hänen luokseen. ”Mitä tapahtui? Tuolla aukiolla on aika kova meteli.” Pyörretassu kertoi. ”Ei mitään. Järkytyin vain siitä, että Punatähti ei enää ole keskuudessamme.” vastasin.
Pyörretassun katse helpottui. ”Tule, mennään takaisin aukiolle.” Pyörretassu sanoi. ”Minä taidan jäädä nukkumaan. Huomenna sitten taas. Hyvää yötä, Pyörretassu. Tavataan huomenna aamulla tuoresaaliskasan edessä.” sanoin. Pyörretassu katsoi kaihoisasti minuun mutta nyökkäsi ja lähti pois pesästä. Hehkuaskel viestitti minulle katseellaan, että hän tiesi jotain. Vastasin heilauttamalla häntääni osin vähättelevästi ja osin vihaisesti. Nyt en halunnut, että hän alkaisi selittää jotain. Vaikka tiesin mitä se oli, jotain Pyörretassusta ja minusta. Ei totuutta voinut peitellä! Parantaja ei kuitenkaan alkanut väittää mitään, vaan keskittyi yrttejen lajittelemiseen. Asetuin vuoteelleni. Ennen kuin nukahdin, minun oli pakko kysyä Hehkuaskelelta erästä asiaa. ”Hehkuaskel, eikö niin että pääsen huomenna soturien pesään?” kysyin. ”Niinhän se oli. Mutta jos silmään yön aikana alkaa sattua, niin tule vain sanomaan minulle.” Hehkuaskel vastasi. ’En varmasti kerro. En halua vaivata häntä enempää.’ ajattelin. ’Mutta sepä vaivaa vielä enemmän, jos en kerro.’ Asetuin makuulle. Heilautin korviani hyvän yön merkiksi. Painoin silmäni kiinni.
Kun aamulla heräsin, oli jo aikainen aamu. Venyttelin käpäliäni aamuhämärässä ja haukottelin syvään. Loikkasin pois vuoteeltani pehmeästi. Hehkuaskel nukkui yhä. Naaraan silmät olivat siinä asennossa, että hän oli yhä syvässä unessa. Räpyttelin silmiäni. Menin aukiolle. En tiennyt pitäisikö minun kysyä Hehkuaskelelta lupaa. ’Ehkä ei.’ ajattelin. Näin Pyörretassun tulevan oppilaiden pesästä. En huomannut häntä, ja törmäsin häneen vahingossa. ”Anteeksi!” älähdin.
”Pyrski?”
