Nuppujuova
Kirjoittaja: Woln
Voimme me nyt leikkiä.” vastasin. Tuntui mukavalta saada pentu iloiseksi. ”Jee!” Pyörrepentu huudahti ja hyppi ympäriinsä. Tökkäsin Pyörrepentua kiusoittelevasti. ”No, mitäs meidän piti leikkiä?” kysyin. ”Piiloutumista!” Pyörrepentu huusi. ”S-selvä.” naukaisin. ”Kuka etsii ensimmäisenä?” Pyörrepentu kysyi. ”Minä voin.” vastasin. ”Jee!” Pyörrepentu naukaisi ja rynnisti leirin poikki. Tassutin aukion reunaan. Suljin silmäni. Hetken päästä huiskaisin hännälläni merkiksi etsijän tulevan. Leirissä oli hiljaista. Kuului vain klaaninvanhimpien jutustelua ja oppilaiden ääniä. Ei kuulunut pentujen ääniä. Tassutin pentutarhaan. Se oli tyhjä. Menin Pyörrepennun vuoteen luo. Pengoin sitä, mutta en huomannut kissoja. Kissojen hajua ei tuntunut tuoreena. Tutkin seuraavaksi pesän takaa. Siellä ei ollut ketään. ”He ovatkin löytäneet hyvät piilot.” ajattelin. Tassutin kohti soturien pesää. Sieltä kuului tukahtunut mrrau-naurahdus. Tassutin sisään. Katselin vuoteita. Niissä ei näkynyt ketään. Menin pesän päähän. Vuoteeni oli viimeinen pesästä. Kurkistin siihen. Huomasin pienen hännän sojottavan vuoteesta. Kosketin häntää kevyesti. ”Kuka sinä olet?” kysyin. Pentu loikkasi esiin ja pudisti sammalhiput päästään. ”Olen Toivepentu!” pentu naukaisi. ”Oletko Pyörrepennun veli?” kysyin. ”Joo.” Toivepentu nuolaisi rintaansa. ”No, etsitäänpäs sitten Pyörrepentu!” huudahdin. Toivepentu nyökkäsi. Tassutimme pesästä ulos. Katselin leiriä. Huomasin tuoresaaliskasalla liikettä. ”Mennäänkö tuoresaaliskasalle?” kysyin. ”Onko sinulla nälkä?” Toivepentu kysyi. ”Ei, vaan että olisiko eräs tietty pentu siellä?” kysyin. ”Joo!” Toivepentu rynnisti kasalle. Tulin perässä. ”Pyörrepentu!” Toivepentu ulvaisi.
”Toive tai Pyörre?”
