Nuppujuova
Kirjoittaja: Woln
Hengähdin. ”Ei tästä tule mitään.” sihahdin. ”En minä ole valmis soturiksi.” ”Sinäpä olet jo soturi.” Mäntyviiksi tokaisi. ”No kyllä minä sen tiesin!” murahdin. Mäntyviiksi laski häntänsä lavoilleni. Huokaisin. Minun ei todellakaan pitäisi olla etsimässä joitain turhia ääniä. Ne olivat vain omaa kuvitteluani. ”No, turha minun on tänne jäädä.” tuhahdin. ”Lähden vaikka saalistamaan, samantekevää.” Harpoin ulos leiristä. Mäntyviiksi katseli perääni. Päätin juosta vähän matkaa, koska leirin lähettyvillä ei koskaan ollut riistaa. Harpoin saniaispensaikkojen ohi. Pensaan lehdet olivat kirkkaanvihreät. Tajusin yhtäkkiä että lähellä oli varmasti metsästyspartio. Saatoin ehkä säikäyttää heidän riistansa! Lehdet rapisivat ja esiin astui kissa. ”Hei!” kissa murahti. Arvasin hänen olevan Tuimakatse. ”Mitä nyt?” ihmettelin, vaikka tiesin kyllä mitä olin tehnyt. ”Miksi pyörit täällä yksin?” Tuimakatse kysyi ja loi minuun vihaisen katseen. ”Anteeksi, jos tämä tuottaa jotenkin vaivaa, mutta minä saalistan.” sanoin rauhallisena. ”Miksi et ole partiossa?” Tuimakatse kivahti. ”Siksi, että partioita ei määrätä nyt.” naukaisin. ”Vai niin.” murahti Tuimakatse ja lähti harppomaan poispäin. Tuhahdin. Minähän olin soturi! Kyllä osasin huolehtia omista asioistani! Tassutin metsän reunaan. Kuulin pienen äänen puusta. Hiivin lähemmäs. Huomasin kottaraisen sulkapeitteen oksien varjossa. Kiersin puun moneen kertaan. Sitten ponkaisin kaikin voimin karheaan puunrunkoon. Kaarnaa irtoili paljon. Sileä puunrunko oli paljon vaikeampi kiivettävä. Kun pääsin latvaan, kottarainen hyppeli ihan lähellä oksaa jossa olin. En tiennyt miksi tuo kottarainen oli niin tyhmä, ettei se huomannut kissaa joka melkein oli sen päällä. Siinä samassa kuin näin kottaraisen silmien välähdyksen, syöksyin heti sen kimppuun. Sivalsin sitä kurkkuun. Kottarainen rääkäisi korviahuumaavasti mutta sitten jähmettyi silmät auki. Nappasin saaliiin. Loikkasin puusta alas. Hautasin kottaraisen iloisena ja haistelin metsää. Kuulin veden liplatuksen. Tajusin pienen puron olevan ihan lähellä. Huomasin puron vieressä kolme myyrää. Naurahdin mielessäni. Kohtapa ne yllättyisivät! Hiivin myyriä kohti. Isoin myyristä huomasi minut. Se lähti takaa-ajoon. Sivalsin myyrää kurkkuun. Myyrä jäi makaamaan liikkumattomana. Muut myyrät näyttivät selvästi kauhistuneilta ja yrittivät lähteä pakoon. Nappasin myyrän niskavilloista ja viskasin sen kovaa toisen myyrän viereen. Syöksyin toisen myyrän kimppuun. Myyrä juoksi veteen. Vesi oli kuitenkin matalalla, joten myyrän oli helppo päästä pois. Murisin. Myyrä vinkaisi. Hyppäsin sen kimppuun. Myyrä yritti päästä pois mutta jäi alle. Katsoin myyrän surullisiin ruskeisiin silmiin. ”Sainpas!” ilahduin. Olin iloinen. Saalistus meni hyvin. Olin saanut jopa neljä saalista. ”Nyt olisi klaanille syötävää.” mietin itsekseni. Raahasin saaliit leiriin.
