Nuppujuova
Kirjoittaja: Sirius
Kuulin hämärästi Hehkuaskelen jutustelevan jonkun kollin kanssa. Kuulin vain sanan: voisinko. Makasin vuoteellani. Olikohan joku tullut katsomaan minua? Henkeni salpautui, kun Pyörretassu asteli sisään. ”Hei, Nuppujuova.” hän naukaisi. ”Miten voit?” Katsoin kollia silmät pyöreinä. Pyörretassu huiskautti häntäänsä söpösti. ”Mitäs tässä. Silmäni on vielä ummessa.” päädyin sanomaan. Olin vähällä peittää suuni hännälläni. Olisinpa sanonut mitä tahansa, niin se olisi ollut monta kertaa parempi! Enpä voinut sitten keksiä omaperäisempää vastausta! Pyörretassu katsoi minua kummastuneena. ”Niin. Että minä joudun olemaan täällä vielä muutaman…päivän?” naukaisin. Pyörretassu nyökkäsi hieman pahoittelevasti. ”Kiitos että pelastit minut. Olit rohkea.” sanoin. ”Se oli jokaisen klaanitoverin tehtävä.” Pyörretassu vastasi hieman kiusaantuneena. ”Mutta kaikista kissoista paikalle osuit sinä.” ajattelin haltioituneena. Käänsin katseeni taas Pyörretassuun. ”K-kiva että kävit.” änkytin. Pyörretassu vilkaisi minuun hetkellisesti. Hänen katseessaan oli ihanaa lämpöä. Minun teki mieli syöksyä kollin luokse ja painua häntä vasten ja kertoa, kuinka paljon tykkäsinkään hänestä. En pitänyt kenestäkään yhtä paljon kuin hänestä. En kuitenkaan, harmikseni voinut sanoa sitä hänelle. Se olisi aivan liian noloa. Ja mitä hänen perheensäkin ajattelisi? Heidän poikansa tekisi pentuja suvuttoman, tuntemattoman naaraan kanssa! Pyörretassu katseli pesää. Tajusin olleeni kauan ajatuksissani. ”Anteeksi, oliko sinulla vielä jotain asiaa?” kysyin yrittäen kuulostaa normaalilta. ”Ei kai minulla. Voi hyvin, toivon että paranet pian.” Pyörretassu toivotti. ”Heippa.” ”Nähdään, Pyörretassu.” vastasin hiljaa. Pyörretassu loi minuun vielä viimeisen katseen. Vastasin hänelle. Sitten katsoin kuinka kollin häntä katosi. Minua harmitti niin paljon. Olisin voinut olla kollin kanssa vaikka koko loppuelämäni. Hän oli yksinkertaisesti paras klaanitoveri. Oli kuitenkin varmaan monia naaraita, jotka halusivat olla hänen kanssaan. Makasin vuoteessani. Silmään sattui yhä. En vielä voinut avata sitä. Hehkuaskel asteli sisään. ”Joko vieraasi lähti?” hän kysyi. Nyökkäsin surullisena. ”No, nyt laitamme sinulle sen hauteen.” Hehkuaskel ilmoitti. ”Joo.” sanoin. Ajatukseni palasivat taas asioihin jotka olivat kiinni Pyörretassussa.
”Pyörre?”
