Nuppujuova
Kirjoittaja: Woln
Minua ärsytti. Se hiirenaivo oppilas oli tietenkin tehnyt jotain älytöntä! Hän oli varmaankin syömässä riistaa. ”Teemme huomenna kolme etsintäpartiota.” Punatähden ääni kaikui aukiolta. Kuului hyväksyvää naukunaa ja kehräystä. Suljin silmäni ja nukahdin. Näin unta kaksijalkalasta. Oudosta ojasta, josta kajasti kuunvalo. Tassutin lähemmäs sitä. Huomasin mustan, märän karvamytyn ojan pohjalla. Kun menin lähemmäs, se oli verinen. Kosketin sitä varovasti. Karvamytty liikahti ja avasi hohtavat, punaiset silmänsä. Tajusin sen olevan kissa. Kissan katse oli inhottavan läpitunkeva. Kissa avasi kyntensä. Ne olivat niin terävät, että niillä voisi kaataa vaikka puun. Säikähdin. Yritin juosta pakoon, mutta kissa oli nopea. Kissa oli minua vain vähän pienempi. Kissa loikkasi sähisten päälleni ja repi turkkiani. Yritin liikkua, mutta kissa oli taitava taistelija. Lopulta kissa iski minua kurkkuun ja jäin makaamaan kuolleena mutaiselle ruoholle. Heräsin paniikissa. Uni kalvoi minua edelleen. ”Kissa, jolla on musta turkki, ja punaiset, läpitunkevat silmät.” mutisin. Mustaturkkisia kissojahan oli paljon! ”Punaiset silmät.” mietin. En tuntenut ketään kissaa, jolla olisi musta turkki, ja punaiset silmät. Muistiini rävähti se hetki, kun Loisketassu oli katsonut silmiini raivoisalla, läpitunkevalla katseellaan. ”Hänellä ei kyllä ole punaiset silmät.” ajattelin. Muuten kuvaus kyllä sopi Loisketassulle hyvin. Luonnekin täsmäsi. Uni palautui uudelleen mieleeni. Huomasin kuun olevan punainen. Verenpunainen. Kuu loi punaisia säteitä joka paikkaan. ”Herätys, Nuppujuova!” kajahti Pikiturkin huuto. ”M-mitä?” kysyin. ”Meidät määrättiin ensimmäiseen etsintäpartioon.” Pikiturkki ilmoitti. ”A-aivan.” vastasin. ”Vain meidät kaksiko?” ihmettelin. ”Punatähti sanoi että ensimmäiseen partioon sopisi parhaiten kaksi.” Pikiturkki sanoi. ”Ja tutkimme reviirin.” Nyökkäsin häkeltyneenä. Valitsiko Punatähti partioon kissan, joka tuskin edes olisi ollut edes kuuta soturina! Uskoin että Punatähti halusi vain testata minua. Yritin pitää naamani peruslukemilla, mutta minua väkisinkin hymyilytti. Tassutin Pikiturkin perässä leiristä ulos. Haistelin ilmaa. Ulkona tuoksui riista. Huomasin tallottuja saniaisia ja revittyjä sammalia sammalpaikan kohdalla. ”Täällä on jotain.” murahdin. ”Onko täältä kävellyt joku ennen Loisketassua ja Kalmakuuta?” Pikiturkki kysyi. ”Ei kai.” vastasin. ”Tuskin kukaan nyt viskaisi sammaliaan ja juoksisi vain pois.” Pikiturkki vilkaisi minua ihan kuin olisin joku tuntematon kissa. Heilautin korviani. Seurasin hajujälkeä reviirin loppuun asti. ”Hajujälki päättyy tähän.” totesin. Pikiturkki haisteli sitä kohtaa, jonka olin ilmoittanut hajujäljen päättökohdaksi. ”Tässä on verinen tuoksu.” Pikiturkki totesi.
