Nuppujuova
Kirjoittaja: Sirius
Katselin Pyörresielua murheellisena. Tiesin hänen ajattelevan hänen kuollutta emoaan, isäänsä ja veljeään. Laskin häntäni lohduttavasti kollin päälle. ”Ei hätää.” kuiskasin ja silitin häntä hännälläni. Hetken päästä Pyörresielu nousi seisomaan. Hän sanoi minulle menevänsä katsomaan Aamutassua. Nyökkäsin ja jäin katselemaan kumppanini perään. ’En voi uskoa vieläkään sitä, että olen Pyörresielun kumppani. Ihanan Pyörresieluni. Miksi hänen pitikään menettää niin paljon..’ mietin surullisesti. Olisinko minä voinut estää tapahtumat? Entä jos olisin vain pelastanut hänen perheensä? ’Ei ole mahdollista. He kuolivat, eikä sitä voi enää muuttaa.’ paha ajatus tuli päähäni. Katselin hetken aikaa hiirenkorvaiseen metsään. Hiirenkorva oli jo alkanut, ja se oli mukavaa. Lehtikato ja lehtisade olivat tylsiä aikoja, kun taas viherlehti ja hiirenkorva olivat mukavia. Viherlehdellä oli lämmintä. ”Ensimmäinen viherlehteni Pyörresielun kanssa…” kuiskasin hiljaa. Hetken päästä Pyörresielu saapui. ”Hei. Minulla…olisi sinulle…yksi pieni kysymys.” mutisin hiljaisesti. Minun oli pakko kysyä samaa kysymystä. ”Pyörresielu…voisimmeko me…tai siis haluaisitko sinä joskus..pentuja…jonkun kanssa?” sain kakistettua. Pyörresielu näytti miettivältä. ”No, ehkä joskus..” hän sanoi hieman surullisella äänellä. Nyökkäsin ja hilauduin Pyörresielun viereen. Kollin turkki tuntui lämpimältä minua vasten. Huomasin vasta silloin, kuinka isokokoinen Pyörresielu oli. Hänen pyörteilevä harmaa päänsä oli varmasti hiirenmitan päässä omasta päästäni. ’Rakas Pyörresieluni. En lähde tästä mihinkään.’ ajattelin haikeana. Istuimme hetken hiljaisuuden vallitessa. En tiennyt mitä muut ajattelisivat, tai katsoivatko he edes, mutta nyt sillä ei ollut väliä. Nousin hetken päästä ylös. Lipaisin tassuani varovasti. ”T-tuota…” yritin sanoa. Päätin kuitenkin olla sanomatta mitään, sillä en tiennyt Pyörresielun reaktiota. Päädyin vain tuijottamaan häntä ujosti.
