Nuppupentu
Kirjoittaja: Woln
Nuppupentu lepäsi klaaninvanhimpien pesän vieressä. Aurinko valaisi hänen turkkiaan. Nuppupentu huiskaisi hännällään. Leiri oli rakennettu isoon kuoppaan. Liukkaat seinämät estivät kissoja kiipeämästä pois. Aurinko paistoi. Nuppupentu huomasi olevansa samassa paikassa jo kolmatta kertaa. ”Ihana päivä!” mietti Nuppupentu. Nuppupentu katseli leirin touhuja. Vaikka oli vielä aikainen hiirenkorva, aurinko lämmitti juuri sopivasti. Nuppupentu katseli maata. Lumi oli sulanut kokonaan. Jäljellä oli vain vesilammikoita ja jäisiä kohtia. Nuppupentu kosketti tassullaan jäistä mäkeä. Se tuntui kylmältä. Nuppupentu tassutti varovasti jäälle. Hän tiesi jään olevan liukasta. Nuppupentu uskaltautui liukumaan jäällä. Nuppupentu liukastui ja tömähti maahan. Nuppupentu liukui mäen loppuun. ”Se oli aika kivaa!” mietti Nuppupentu. Nuppupennun etutassuun sattui hieman. Nuppupentu juoksi kokeilemaan uudestaan. Nuppupentu liukui mäen päähän asti, liukastumatta. ”Nythän se sujuu!” innostui Nuppupentu. Nuppupentu liukui vielä monta kertaa, mutta sitten hän palasi takaisin pentutarhan eteen. Nuppupentu katsoi taivasta. Aurinko oli jo lipunut pilvien taakse. Hetken päästä pimeys alkoi jo verhota leirissä. Kissat alkoivat syömään. Nuppupentu katseli hetken tuoresaaliskasaa. Sitten hän päätti mennä syömään. ”Mitä söisin?” mietti Nuppupentu. ”Nuppupentu!” kuului huuto. Nuppupentu kääntyi katsomaan taakseen. Mäntyviiksi tassutti Nuppupennun luo. ”Haluatko tulla kanssani syömään?” kysyi Mäntyviiksi. ”Joo!” vastasi Nuppupentu. Nuppupentu pujotteli kissajoukon läpi. Mäntyviiksi asettui oravan viereen. Nuppupentu istahti alas. Nuppupentu kurottautui ottamaan oravaa. Orava maistui vieraalle. Nuppupentu maistoi lihan. ”Hyvää!” naukaisi Nuppupentu innostuneena. Liha maistui herkulliselta. Nuppupentu söi vielä kolme haukkausta. Sitten orava loppui. ”Kiitos ruuasta!” huusi Nuppupentu. Nuppupentu huomasi pimeyden alkavan nousta taivaalle. Nuppupentu tassutti pentutarhaan. Pentutarhassa oli pimeää. Nuppupentu käpertyi sammalvuoteeseensa. Sitten Nuppupennun silmissä pimeni. Aamulla Nuppupentu heräsi. Muut olivat jo heränneet. Nuppupentu haukotteli. Sitten hän nousi sammalvuoteestaan. Nuppupentu käveli kohti aukiota. Hiekka oli hieman viileää. Nuppupentu katsoi kuinka mestarit veivät oppilaitaan ulos harjoituksiin. Nuppupentu oli kuullut hiirenkorvan suurista harjoituksista, eli eri lajeista jossa eri oppilaat ja mestarit kilpailevat. ”Pian minäkin olen oppilas!” mietti Nuppupentu innokkaana. ”Kenetköhän saan mestarikseni?” mietti Nuppupentu. ”Ehdin kuitenkin miettiä sitä vielä.” Nuppupentu päätti. Taivaalle oli jo noussut aurinko. Nuppupentu katseli valoa. Nuppupentu päätti mennä katsomaan lätäköitä. Ne olivat aika isoja. Nuppupentu kokeili yhtä varovasti. Vesi oli kylmää. ”Hui!” säikähti Nuppupentu. Nuppupentu tassutti pois lätäköstä. Nuppupentu säikähti. Hän liukastui päin vesilätäkköä. Nuppupentu kastui märäksi. Nuppupennun turkki oli vetinen. Nuppupentu yritti ravistaa turkkiaan. Nuppupentu tassutti pois lätäköstä. Nuppupennun sisällä tuntui pahalta. ”Missä voisin kuivatella?” mietti Nuppupentu. Nuppupentu meni suosikkipaikkaansa klaaninvanhimpien pesän viereen. Nuppupentu käpertyi kerälle auringonvaloon. Säteet valaisivat leiriä. Nuppupentu huokaisi. Päivä oli ollut pitkä. Nuppupentu ei voinut mitään sille, että hän oli märkä. Nuppupentu nukahti. Unessa hän näki parantajan pesän, ja näki kissan siellä sisällä. Nuppupentu yritti erottaa kissan.
//410 sanaa.
