Nuppupentu
Kirjoittaja: Woln
Nuppupentu läpsi innokkaasti sammalpalloa. Nuppupentu oli miettinyt, tulisiko hänestä parantajaoppilas. ”Minusta olisi kiva olla parantaja.” naukaisi Nuppupentu. ”Osaan muutaman yrtinkin.” Nuppupentu oli katsellut soturioppilaiden koulutusta, ja miettinyt tulisiko hänestä sittenkin soturioppilas. ”Ehdin miettiä sitä kuitenkin vielä.” naukaisi Nuppupentu. Nuppupentu lähti ulos pentutarhasta. Ulkona oli hieman kylmää, ja Nuppupentu pörhisti karvojaan lämmittääkseen itseään. Nuppupentu haaveili usein siitä, että nappaisi itse riistansa. Nuppupentu ajatteli sitä kuinka oli tutkinut leiriä. Nyt Nuppupentu osasi leirin jo ulkoa. Nuppupentu päätti mennä katsomaan olisivatko muut pennut paikalla. Nuppupentu kiersi aukion, ja lähti pentutarhalle. Siellä ei näkynyt ketään. Nuppupentu huomasi kasan höyheniä pentutarhan nurkassa. ”Mitäköhän nuo ovat?” ajatteli Nuppupentu. Nuppupentu kosketti yhtä varovasti. Se oli pehmeä ja sileä. Nuppupentu aivasti. Höyhen oli lentänyt hänen kuonolleen. ”Onko tämä höyhen?” ajatteli Nuppupentu. ”Varmaankin.” Nuppupentu laittoi höyhenen takaisin kasaan, ja lähti pois pentutarhasta. Nuppupentu huomasi olevansa nälkäinen. Nuppupentu ei ollut syönyt vielä mitään, ja kohta oli jo ilta. Nuppupentu katsoi tuoresaaliskasaa. Se oli isompi kuin Nuppupentu itse. Nuppupentu otti kasasta palasen hiirtä. Nuppupentu haukkasi hiirtä. ”Enköhän minä joskus voisi itsekin saalistaa.” mietti Nuppupentu ja lopetti syömisen. Nuppupentu huomasi aukion toisessa päässä Mäntyviiksen. Nuppupentu lähti juoksemaan Mäntyviikseä kohti. Nuppupentu ei huomannut edessään olevaa puunjuurta ja kompastui siihen. ”Ai!” huudahti Nuppupentu. Kissat kääntyivät katsomaan Nuppupentua. Nuppupennusta tuntui pahalta. Hänen tassunsa oli kipeä. ”Oletko kunnossa, Nuppupentu?” kysyi Mäntyviiksi huolestuneena. ”Kaipa minä olen.” sanoi Nuppupentu. ”Mene kuitenkin vielä Hehkuaskelen tarkastukseen.” sanoi Mäntyviiksi. ”Joo.” sanoi Nuppupentu. Nuppupentu lähti tassuaan pidellen Hehkuaskelen pesälle. Kun Nuppupentu kurkisti pesän aukosta, hän ei ensimmäisenä nähnyt ketään. ”Hehkuaskel?” hän kysyi. ”Mitä?” kysyi Hehkuaskel. Minä loukkasin tassuni tuolla. Nuppupentu osoitti aukiota hännällään. ”Vai niin.” sanoi Hehkuaskel. ”Miten se tapahtui?” kysyi Hehkuaskel. ”Kompastuin puunjuureen.” aloitti Nuppupentu. ”Etutassuni jäi kiinni siihen, ja kun sain sen irti, se näytti hieman turvonneelta.” naukaisi Nuppupentu. ”Sattuuko siihen vielä?” kysyi Hehkuaskel. ”Hieman.” vastasi Nuppupentu. ”Se ei vaikuta kovin turvonneelta.” naukaisi Hehkuaskel. Hehkuaskel tunnusteli tassua. ”Laitan tähän hämähäkinseittiä.” hän sanoi. ”Älä muutamaan päivään leiki mitään kovin riehakasta, ja jos tulee pahempia oireita, tule käymään täällä.” opasti Hehkuaskel. Nuppupentu nyökkäsi. ”No, voit mennä.” sanoi Hehkuaskel. ”Kiitos.” sanoi Nuppupentu. Nuppupentu lähti nilkuttaen pois.
//343 sanaa.
//Hehkuaskel?
