Nuppupentu
Kirjoittaja: Woln
Nuppupentu lepäsi ulkona. Hiirenkorva ei ollut enää alussa. Pienet vesipurot virtasivat leirissä. ”Ei ole enää kylmää!” ajatteli Nuppupentu innokkaana. ”Oli kyllä ihanaa leikkiä lumessa.” mietti Nuppupentu hieman haikeana. ”Mutta viherlehti koittaa pian, ja sitten pääsen ehkä uimaan järveen!” Nuppupentu mietti millaista olisi uida. Nuppupentu ei ollut kokeillut. ”Tai minä kyllä melkein uin silloin kun tipuin siihen lätäkköön.” mietiskeli Nuppupentu. Nuppupentu ajatteli kuinka ihanaa olisi uida lämpimässä vedessä ja nauttia auringosta. ”Kunhan en uisi liian syvälle.” ajatteli Nuppupentu. Nuppupentu oli kuullut kaloista. Jotkut olivat isoja, isompia kuin Nuppupentu, mutta toiset olivat pieniä. ”Uikohan järvissä kaloja?” mietti Nuppupentu. Nuppupentu muisti että Kuolonklaanin reviirillä ei ollutkaan järveä. Siellä oli lampi. ”Mikäköhän sen lammen nimi olikaan?” mietti Nuppupentu. ”Ai niin, hehkulampi!” Nuppupentu muisteli että siellä parantajat kävivät. ”Siellä ei varmaan voi käydä uimassa.” mietti Nuppupentu. Nuppupentu oli kuullut uintipaikasta. Se oli kuulemma Eloklaanin reviirillä. Nuppupentu käpertyi kerälle auringonvaloon. Auringonsäteet osuivat Nuppupennun turkkiin ja saivat sen hohtamaan. Nuppupentu kierähti auringonläikkään. ”Ihanan lämmintä!” Nuppupentu ajatteli iloisena. Nuppupentu mietti sitä kuinka joet olivat tulvineet. Se oli ollut kovaa aikaa, ja monet olivat vahingoittuneet. ”Onneksi se ei jatkunut pidempään.” mietti Nuppupentu. Nuppupentu lähti kohti aukiota. Liukkaista seinämistä heijastui auringonvalo. Tuoresaaliskasassa oli riistaa. Nuppupentu ei tuntenut itseään nälkäiseksi, joten hän päätti odottaa vielä. Nuppupentu yritti katsella leiriä. Sitten hän huomasi leirin toisella puolella kauniin höyhenen. Nuppupentu tassutti höyhenen luo. ”Hieno!” mietti Nuppupentu. Nuppupentu tutki höyhentä. Siinä oli kauniita värejä. ”Minun täytyy säilyttää tämä!” ajatteli Nuppupentu. Nuppupentu lähti pentutarhalle katsomaan olisiko siellä paikkaa sille. Pentutarhalle tullessaan hän tutki jäkäläverhoa. Siinä ei näkynyt mitään jonne hän voisi sen laittaa. Nuppupentu katseli pentutarhaa. Siellä oli sammalvuoteita. Nuppupentu tassutti omaan sammalvuoteeseensa. Nuppupentu laittoi höyhenen vuoteensa alle. Nuppupentu varmisti että se oli siellä. Sitten Nuppupentu loikkasi ulos. Ulkona alkoi olla hieman hämärää. Nuppupentu siristi silmiään. Hänen vatsansa murisi. ”Ehkä nyt olisi aika syödä.” päätti Nuppupentu. Nuppupentu lähti tuoresaaliskasaa kohti. Kun hän pääsi kasalle, hän mietti mitä ottaisi. Nuppupentu päätti ottaa hiiren. Nuppupentu nosti hiiren kasasta. Sitten hän laski sen maahan. Nuppupentu kumartui haukkaamaan hiirtä. Hiiri maistui hyvälle. Nuppupentu söi sen kokonaan. Kun hiiri loppui, Nuppupentu tassutti pentutarhaan. Pentutarhassa oli pimeää. Nuppupentu huomasi oman makuusijansa varjoissa. Nuppupentu nosti vuodettaan katsoakseen höyhentä. Se oli siellä.
//359 sanaa.
