Nupputassu
Kirjoittaja: Woln
Nupputassu kantoi kasansa leirin ulkopuolelle. Hän huomasi Sielutassun ja Roihutassun kasojen olevan jo maassa. Nupputassu laski kasansa. Sitten hän lähti leiriin. ”Mitä nyt teemme?” kysyi Roihutassu. ”Odotetaan Loisketassua.” naukaisi Nupputassu. Pian Loisketassu saapui. ”Hienoa, olettekin saaneet siivottua leirin!” Varjokarva kehui katsellessaan leiriä. ”Voisittekin ruveta nyt keräämään sammalia makuusijoja varten.” Oppilaat lähtivät hakemaan sammalia. Nupputassu tassutti sammalenkeruupaikalle. Siellä oli paljon sammalta. Nupputassu katseli kuinka Sielutassu ja Roihutassu repäisivät sammalia ja tekivät niistä kasan. Nupputassu nousi takajaloilleen ja repäisi sammalia niin että niistä tuli pieni keko. Nupputassu huomasi Loisketassun katselevan epäröiden sammalia. ”Mikä hätänä, Loisketassu?” kysyi Nupputassu. ”Ei mikään.” Loisketassu vastasi vältellen Nupputassun katsetta. Nupputassu huomasi että kolli valehteli. ”Etkö osaa ottaa sammalia?” kysyi Nupputassu. ”Osaan minä kyllä.” naukaisi Loisketassu. ”Ei siinä mitään pahaa ole että ei osaa jotain.” ”Minäkin olen ollut tässä samassa vaiheessa.” naukaisi Nupputassu rauhoittavasti. ”Eli otat sammalesta kiinni näin, ja sitten vedät sen irti.” Loisketassu yritti matkia Nupputassua. ”Ei, älä kynsi sitä.” Nupputassu opetti. Pian Loisketassu osasi oikean tavan. ”Hienoa!” ”Nyt sinä osaat!” kehui Nupputassu. ”Kiitos.” Loisketassu ynähti. Nupputassu vilkaisi Loisketassua. Kolli oli tehnyt suuren kasan. ”Nyt minunkin on parasta olla nopea.” ajatteli Nupputassu. Kun he olivat saaneet sammalet kerättyä, he lähtivät kohti leiriä. Nupputassu kompuroi sammaliensa kanssa. He olivat saaneet kerättyä ison kasan. Nupputassu varoi että sammalet eivät likaantuisi. Kun he pääsivät leiriin, Nupputassu tassutti sammaliensa kanssa kohti paikkaa jossa sammalia säilytetään. Nupputassu laski sammalensa maahan. Sitten hän tunki ne kasaan. Sammalhippuja täynnä Nupputassu käveli ulos pesästä. Nupputassu ravisteli itseään. Pienet hiput tipahtelivat maahan. Pian maa oli vihreistä hipuista täysi. Nupputassu tassutti muiden oppilaiden perään aukiolle. Nupputassu istahti paikalleen. Pian Varjokarva tuli tarkistamaan sammalet. ”Hienoa!” Varjokarva kehui. ”Nyt voitte ottaa hieman tuoresaalista.” Nupputassu tassutti tuoresaaliskasalle. Hän ei ollut huomannut että hän olisi nälkäinen, koska päivä oli ollut täynnä tekemistä. Nupputassu nappasi myyrän. ”Voisimmeko jakaa tuon myyrän?” ehdotti Roihutassu. Nupputassu nyökkäsi. ”Voimme.” Nupputassu naukaisi. Nupputassu haukkasi myyrää. Hän söi sitä kunnes se loppui. Nupputassu nuolaisi huuliaan. Hän tassutti Varjokarvan luo. ”Varjokarva, onko meillä vielä jotain?” kysyi Nupputassu. ”Ei ole.” ”Nyt on hieman vapaata aikaa.” vastasi Varjokarva. Nupputassu nyökkäsi ja lähti kertomaan muille oppilaille. Nupputassu asettui auringonvaloon makaamaan. Lämpimät säteet valaisivat hänen turkkiaan. Muut oppilaat leikkivät piiloutumista. Nupputassu meni mukaan. ”Nyt sinä piiloudut!” Loisketassu ulvaisi Roihutassulle. Roihutassu pujahti pensaikkoon. Kun Nupputassu lähti etsimään, saniaispensaikossa oli iso rako. Nupputassu tunkeutui läpi pensaasta. Hän huomasi hännän vilahduksen.
