Nupputassu
Kirjoittaja: Woln
Sinäpä olet innokas.” kehräsi Varjokarva. ”No, ajattelin että voisimme harjoitella ensimmäiseksi hyökkäämistä, ja sitten yllätyshyökkäystä.” ”Joo!” Nupputassu huudahti innoissaan. Nupputassu painoi häntänsä tiukasti suunsa eteen. Varjokarva katsoi häntä huvittuneena. ”No, aloitetaan!” Varjokarva huusi reippaasti. ”Mene sinä tuonne.” naukaisi Varjokarva. ”Niin että olemme toisiamme vastapäätä.” Nupputassu asettui paikalleen. ”Harjoitellaan asentoa.” naukaisi Varjokarva. ”Eli mene kyyryyn.” Nupputassu meni matalaksi kyyryyn. ”Hyvä.” ”Sitten häntä alas.” Nupputassu laittoi häntänsä alas. ”Ja sitten köyristä hieman selkääsi ja aseta tassusi niin että ne ovat vierekkäin, mutta eivät kiinni toisissaan.” opasti Varjokarva. Nupputassu yritti muistaa kaiken. Lopulta hän onnistui. ”Nyt hyökkää.” naukaisi Varjokarva. Nupputassu lähestyi Varjokarvaa. Sitten hän kiersi Varjokarvan ympäri ja ponnisti hänen selkäänsä. Varjokarva kiepautti nopeasti Nupputassun selästään ja löi häntä kevyesti rintaan. Nupputassu ponkaisi pystyyn ja syöksyi Varjokarvan vatsan alle. Nupputassu ponnisti kaikin voimin ja sai Varjokarvan pois päältään. Varjokarva kaatoi Nupputassun ja Nupputassu henkäisi. ”Olisi ehkä tauon aika!” Varjokarva huudahti. ”Niin.” Nupputassu huokaisi ja asettui makaamaan saniaisten päälle. Pian Varjokarva nousi ja katsahti Nupputassuun. ”Oletko valmis?” kysyi Varjokarva. ”Olen.” vastasi Nupputassu hieman hengästyneenä. ”Nyt harjoitellaan yllätyshyökkäystä.” naukaisi Varjokarva. ”Toivottavasti minä osaan.” ajatteli Nupputassu. ”Mene tuonne pensaikkoon ja yritä hyökätä niin että minä en huomaa.” naukaisi Varjokarva. Nupputassu nyökkäsi. Nupputassu tassutti pensaikkoon ja kyyristyi. Hän hiipi kerran Varjokarvan ympäri. Varjokarvan selän kohdalla Nupputassu ponnisti ja onnistui pääsemään hänen selkäänsä. Varjokarva loikkasi ilmaan ja yritti heittää Nupputassun selästään mutta Nupputassu piti kiinni lujaa. Nupputassu hyppäsi nopeasti pois ja sujahti nopeasti Varjokarvan käpälien väliin. Varjokarva kompastui Nupputassuun. ”Hyvä on, riitti tältä kerralta!” naukaisi Varjokarva. ”Voitinko sinut?” kysyi Nupputassu. ”Ehkäpä.” Varjokarva naukaisi ja vilkaisi Nupputassua ilkikurisesti. Nupputassu loikkasi pensaikkoon. Sitten hän palasi hiiren kanssa. ”Mitä?” kysyi Varjokarva. ”Kuulin hiiren tuolla pensaikossa.” naukaisi Nupputassu. ”Sinullapa on tarkka kuulo.” naukaisi Varjokarva. ”Viedään tämä leiriin.” Leirissä oli kova tungos. Kissat olivat käyneet tuoresaaliskasan ääreen syömään ja juttelemaan kokoontumisesta. ”Se on varmasti mahtavaa!” Nupputassu kuuli Höyhentassun äänen. Nupputassu tassutti varovaisesti tuoresaaliskasalle ja pudotti saaliinsa siihen. ”Nyt voimme alkaa syömään.” naukaisi Varjokarva. Nupputassu nappasi tuoresaaliskasasta hiiren. Hän pureskeli sitä. ”Eikös tänään ollut täydenkuun kokoontuminen?” kysyi ääni Nupputassun takana. ”Mäntyviiksi!” Nupputassu huudahti. ”No hei, Nupputassu!” Mäntyviiksi vastasi ja kierähti Nupputassun ympärille. Nupputassu painoi päänsä hänen lapoihinsa. Mäntyviiksi nuolaisi hänen päätään. Nupputassu oli ollut pentuna paljon Mäntyviiksen kanssa. ”Mitä siitä kokoontumisesta?” kysyi Nupputassu. ”Oletko menossa sinne?” kysyi Mäntyviiksi. ”En ole.” naukaisi Nupputassu. ”Mikset?” kysyi Mäntyviiksi. ”En pääse.” vastasi Nupputassu. ”Ai.” Mäntyviiksi naukaisi. ”No, varmaankin seuraavalla kerralla.” naukaisi Mäntyviiksi lohduttavasti. Nupputassu söi hiirensä loppuun ja loikki pentutarhaan. Hän etsi vanhaa vuodettaan. Nupputassu huomasi pentutarhan perällä vuoteen. ”Siellä!” Nupputassu huomasi. Nupputassu nosti vuoteensa. Sammalien seassa oli jotain kiiltävää. Nupputassu kaivoi lehtensä sieltä. Hän oli tehnyt pentuna useasti uusia löytöjä. Nupputassu haistoi lehteä. Siinä tuoksui yhä tuoreen maan haju. Nupputassu nappasi lehden ja vei sen oppilaiden pesään. Hän laittoi sen vuoteensa päälle. Pian Sielutassu, Roihutassu, ja Höyhentassu saapuivat pesään. He juttelivat kokoontumisesta. Nupputassu nukahti. Hän näki unta siitä, että jahtasi lehteä rotkolla, ja lehti lensi jokeen. Nupputassu istui rotkon reunalla katsomassa, kuinka se lipui hitaasti ja upposi. Nupputassu tassutti ulos. Monet kissat eivät olleet vielä ulkona mutta silti aamupartiot olivat paikalla. ”Nupputassu!” kuului Varjokarvan huuto. ”Ajattelin tulla herättämään sinut metsästyspartiota varten mutta olet jo hereillä.” ”En saanut unta.” naukaisi Nupputassu. ”No nyt me lähdemme metsästyspartioon.” naukaisi Varjokarva. Nupputassu laahusti Varjokarvan perässä kohti paikkaa jossa he saalistaisivat. Kun he pysähtyivät saalistuspaikalle, Varjokarva antoi hännällään merkin pysähtyä. Sitten hän loikkasi myyrän päälle ja nappasi sen nopeasti ja taitavasti. Nupputassu katsoi kunnioitusta katseessaan Varjokarvaa. Varjokarva tassutti Nupputassun luokse ja hautasi myyrän hiekkaan. Nupputassu katsahti Varjokarvaan. ”Me menemme tuonne.” Varjokarva naukaisi ja osoitti hännällään pientä metsää. Nupputassu nyökkäsi. Kun he tassuttivat metsään, pieni varjo lankesi heidän ylleen. ”Ei kai sadetta?” Nupputassu kysyi. ”Sadetta.” naukaisi Varjokarva. ”Haistan sen.” Nupputassu haistoi ilmaa. Hieman vieraan tuntuinen tuoksu leijaili ilmassa. ”Onko tämä sateen tuoksu?” kysyi Nupputassu. ”On se.” ”Se tuoksuu hieman märältä ja vedeltä.” naukaisi Varjokarva. ”Tämäkö se tuoksu on jota haistoin usein?” ajatteli Nupputassu. ”Maailmassa on hyvin paljon eri tuoksuja!” Nupputassu huomasi hieman puisen, ja lihaisen tuoksun puiden lähellä. ”Mikä tuo tuoksu on?” kysyi Nupputassu. ”Se on mustarastas.” naukaisi Varjokarva. ”Ai rastas?” kysyi Nupputassu. ”Niin, rastas.” ”Niitä on erilaisia.” naukaisi Varjokarva. ”Yritä napata se.” naukaisi Varjokarva. ”Hyvä on.” Nupputassu naukaisi. ”En kyllä saa sitä.” ajatteli Nupputassu. Nupputassu asettui saalistusasentoon ja hiipi matalana kohti mustarastasta. Nupputassu syöksähti rastaan kimppuun. Rastas päästi kovan äänen ja räpisteli Nupputassun otteessa. Nupputassu sivalsi rastasta. Rastas jäi maahan makaamaan. Nupputassu otti rastaan hampaisiinsa ja hautasi sen syvälle maahan. Sitten hän laittoi hieman hiekkaa takaisin. Nupputassu meni takaisin Varjokarvan luo. ”Hienosti meni.” kehui Varjokarva.
