Nupputassu
Kirjoittaja: Woln
Nupputassu katsoi Loisketassua vihaisesti. ”Entä sitten?” kysyi Loisketassu. Nupputassu katsahti Varjokarvaan. ”En minä kyllä nähnyt Loisketassun tekevän mitään sellaista.” naukaisi Kalmakuu. ”Niin ja miksi hän edes tekisi niin?” kysyi Varjokarva. ”Uskokaa minua!” Nupputassun teki mieli huutaa. Nupputassu painoi päänsä alas nolona. ”Ehkä hän ei tehnytkään niin.” ajatteli Nupputassu. ”Mutta tunsin sen kyllä.” ”Loisketassu ei ole päässyt vaikeuksista.” Leiriin tullessaan Nupputassu huomasi pentujen olevan tutkimusretkellä. Pennut olivat syntyneet vasta muutama auringonnousu sitten. ”Ovatpa ihania!” ajatteli Nupputassu. Yksi pennuista lähti Nupputassua kohti. ”Hei!” ”Kuka sinä olet?” pentu kysyi. ”Olen Nupputassu, mukava tavata!”Nupputassu naukaisi kohteliaasti. Pentu lähti kohti pentutarhaa. Nupputassu huokaisi. Päivä oli ollut pitkä. ”Nupputassu, tuletko sinä?” kysyi Sielutassu. Nupputassu tassutti Sielutassun perässä kohti aukiota. Nupputassu huomasi Loisketassun olevan aukiolla. Hän näytti odottelevan jotain. Nupputassu katsahti Loisketassuun. ”Siinähän sinä!” Loisketassu huudahti. Nupputassu pyöritteli silmiään Loisketassulle. ”Mitä sinä minusta välität?” kysyi Nupputassu. Loisketassu hiljentyi. ”Haluan pyytää anteeksi.” Loisketassu naukaisi hiljaa. ”En ole ollut sinulle ystävällinen tänään.” naukaisi Loisketassu vältellen Nupputassun katsetta. Nupputassu oli hetken hiljaa. ”Kerro miksi satutit minua.” naukaisi Nupputassu. ”Minä en osaa hallita itseäni.” Loisketassu tunnusti. ”Olen joskus liian hallitsematon.” ”Mikset sitten yritä?” kysyi Nupputassu. ”En halua että kukaan tietää siitä.” Loisketassu naukaisi. ”Entä minä?” kysyi Nupputassu. Loisketassu käänsi päänsä. ”En minä sinuun ole ihastunut.” naukaisi Nupputassu varovaisesti. ”En tarkoittanut sitä.” naukaisi Loisketassu. ”Tarkoitan että voisitko antaa anteeksi?” Loisketassu kysyi. Hetken aikaa Nupputassu epäröi. ”Onkohan tämä hyvä päätös?” Nupputassu ajatteli. ”Annan sinulle anteeksi.” naukaisi Nupputassu. Loisketassu syöksyi Nupputassun viereen. ”Nupputassu!” hän huudahti. Nupputassusta tuntui kiusalliselta. ”Äläs nyt.” naukaisi Nupputassu kiusoittelevasti. ”Turha yrittää.” Loisketassu kehräsi. Nupputassu meni Varjokarvan luokse. ”Saanko ottaa riistaa?” kysyi Nupputassu. ”Hyvä on.” vastasi Varjokarva. ”Kiitos.” naukaisi Nupputassu ja kumartui tuoresaaliskasalle. Riistaa oli paljon. Nupputassu nappasi kottaraisen. ”Tämä on varmaankin kottarainen.” ajatteli Nupputassu. ”Kottarainen.” Sana tuntui Nupputassun suuhun vieraalta. ”Hieman kuin mustarastas.” ajatteli Nupputassu. Nupputassu haukkasi palan kottaraisesta. ”Ihan hyvää.” ajatteli Nupputassu. Syötyään Nupputassu meni kysymään Varjokarvalta mitä seuraavaksi tapahtuisi. ”Varjokarva?” kysyi Nupputassu. ”Mitä?” Varjokarva käännähti katsomaan Nupputassua. ”Onko meillä tänään vielä jotain?” kysyi Nupputassu. ”On, yksi partio.” vastasi Varjokarva. Nupputassu nyökkäsi. ”Itse asiassa partio alkaa ihan kohta.” Varjokarva naukaisi. ”Eli mennään aukiolle?” kysyi Nupputassu. ”Niin.” Varjokarva vastasi ja tassutteli aukion keskelle. Pian Kalmakuu ja Loisketassu tulivat paikalle. ”No niin, mennään sitten!” huudahti Varjokarva. Partio lähti liikkeelle. He kulkivat kohti Eloklaanin rajaa. Rajamerkit erottuivat tuoreina Kuolonklaanin ja Eloklaanin puolella. Nupputassu suihkautti hajua rajalle. Kalmakuu opetti Loisketassua tekemään samoin. Nupputassu oli oppinut sen jo kuita sitten. Kun he lähtivät kohti seuraavaa rajaa, Nupputassu muisti lähteä ajoissa. Hän kulki Kalmakuun perässä. Seuraavalla rajalla Nupputassu suihkautti hajua. Se raja ei tuoksunut tuoreelta. ”Milloin tällä rajalla on viimeksi käyty?” kysyi Nupputassu. ”Ai tällä?” ”Tämä merkittiin viimeksi eilen.” naukaisi Varjokarva. ”Siksi sitten se ei haissut tuoreelta.” Nupputassu naukaisi. ”Kaikki rajat eivät aina ole niin tuoreita.” naukaisi Varjokarva. ”Mutta niitä merkitään joka päivä.” Kalmakuu naukaisi. ”Se on soturilaki.” ”Niin.” nyökkäsi Nupputassu.
