Nupputassu
Kirjoittaja: Woln
Nupputassu katseli varovasti ympärilleen. Oppilaiden pesä ei näyttänyt kovin erilaiselta kuin pentutarha. Kuitenkin kissat olivat paljon isompia, ja maidon tuoksua ei ollut. Nupputassulla tuli hieman ikävä pentutarhaan. Nupputassu kuitenkin halusi päästä oppilaaksi, ja jos hän niin halusi, hänen täytyisi nukkua täällä. Nupputassu tassutti varovasti pesän toiseen päähän. Hän tutki hämärässä sammalvuoteita, ja yksi oli tyhjä. ”Se on sinun vuoteesi.” joku sanoi. Nupputassu vilkaisi ympärilleen. Hän huomasi pesän aukolla Mäntyviiksen. ”Mäntyviiksi!” Nupputassu henkäisi. ”Hei, Nupputassu!” Mäntyviiksi vastasi. Mäntyviiksi oli vahtinut Nupputassua hänen ollessaan vielä Nuppupentu. ”Kiva nähdä sinua.” Mäntyviiksi kehräsi. ”Niin minullakin sinua.” vastasi Nupputassu. ”No, käypäs nyt nukkumaan.” ”Huomenna pääset sitten taas ulos.” naukaisi Mäntyviiksi. ”Joo.” vastasi Nupputassu. ”Heippa, Mäntyviiksi!” Nupputassu tassutti oman vuoteensa ääreen. Siinä oli höyheniä. Ne tuntuivat sileiltä ja pehmeiltä. Nupputassu käpertyi sammalvuoteeseensa nukkumaan. Hetkessä Nupputassu oli jo unessa. Aamulla Nupputassu nukkui sikeästi. ”Herätys, Nupputassu!” huusi Varjokarva. Nupputassu nousi sammalvuoteestaan ja ravisteli sammalhiput päästään. ”Tule, Nupputassu!” Varjokarva huusi. Nupputassu juoksi Varjokarvan luo. ”Meillä on tänään aamupartio.” naukaisi Varjokarva Nupputassun tullessa paikalle. ”Saanko ottaa sitä ennen ruokaa?” kysyi Nupputassu. ”Et.” vastasi Varjokarva. ”Saat sitten aamupartion jälkeen.” Kun aamupartio lähti liikkeelle, oli vielä hieman hämärää. Aurinko alkoi pilkottamaan pilvien takana. Nupputassu käveli Varjokarvan perässä. ”Pysythän mukana, Nupputassu?” kysyi Varjokarva. ”Pysyn.” naukaisi Nupputassu. ”Minne me menemme?” ”Menemme varmaankin Eloklaanin rajalle.” vastasi Varjokarva. ”Voin opettaa sinulle rajamerkin.” Partion johtaja Jääviilto antoi merkin pysähtyä. ”Pysähdy nyt.” kuiskasi Varjokarva Nupputassulle. Nupputassu pysähtyi kiltisti heidän peräänsä. ”Nyt merkitään raja.” naukaisi Varjokarva. Nupputassu oppi nopeasti rajamerkin. Hän laittoi hajuaan rajalle. ”Samalla opit mitkä ovat Eloklaanin rajamerkit.” naukaisi Varjokarva. Nupputassu lähti partion perään. Muut olivat jo ehtineet vähän matkan päähän, mutta Nupputassu sai heidät nopeasti kiinni. ”Minne jäit?” kysyi Varjokarva. ”Jäin vahingossa rajalle.” naukaisi Nupputassu nolona. ”Ei se mitään.” naukaisi Varjokarva. ”Muista sitten ensi kerralla olla tarkkaavaisempi.” Nupputassu nyökäytti päätään. Partio kävi vielä tarkistamassa vielä toisen rajan ja lähti sitten takaisin leiriin. ”Oliko hauskaa tutkia reviiriä enemmän?” kysyi Varjokarva. ”Todellakin oli!” Nupputassu puuskutti. ”Rauhoitetaan kävelyksi.” päätti Varjokarva. Varjokarva hidasti vauhtiaan. Nupputassu juoksi hänet kiinni. Kun he kävelivät leiriin, oli aurinko jo noussut. ”Nyt voit ottaa riistaa tuoresaaliskasasta.” naukaisi Varjokarva. ”Kiitos!” Nupputassu huudahti innokkaasti. Nupputassu otti riistaa. Hän otti hiiren. Hiiri oli ollut hänen lempiruokaansa jo pennusta asti. Nupputassu muisteli kun oli syönyt ensimmäistä riistaansa. Se oli ollut hyvää. ”Niin tämä nytkin on.” ajatteli Nupputassu. ”Aivan saman makuista.” Syötyään Nupputassu päätti mennä kysymään Varjokarvalta mitä seuraavaksi tapahtuisi. ”Varjokarva?” kysyi Nupputassu. ”Mitä?” Varjokarva käännähti katsomaan Nupputassua. ”Onko meillä tänään vielä harjoituksia?” kysyi Nupputassu. ”Ajattelin, että voisimme mennä saalistamaan.” vastasi Varjokarva. ”Voit sitten opetella saalistamaan.” ”Se kuulostaa mahtavalta!” Nupputassu huudahti innoissaan. ”On varmasti mahtavaa päästä ensimmäistä kertaa saalistamaan!” Nupputassu ajatteli. ”Entäpä jos saan saalista?” Nupputassu meni oppilaiden pesän viereen odottamaan, milloin he pääsisivät saalistamaan. Tuntui kuluvan pitkä aika, kunnes Varjokarva ilmestyi oppilaiden pesälle. ”No niin, Nupputassu!” ”Nyt me menemme saalistamaan!” Varjokarva naukaisi. Nupputassu ponkaisi heti pystyyn. ”Menemme johonkin lähistölle.” naukaisi Varjokarva. ”Ja, menemme Höyhentassun ja Pikiturkin kanssa.” ”Kivaa tutustua uusiin kavereihin!” Nupputassu ajatteli. ”En ehtinyt vielä tutustua muihin oppilaisiin.” naukaisi Nupputassu. ”No sitten sinulla on mahdollisuus tutustua!” kehräsi Varjokarva. Kun Nupputassu ja Varjokarva saapuivat paikalle, Höyhentassu ja Pikiturkki olivat jo paikalla. ”No niin, mennään sitten!” huudahti Varjokarva. Nupputassu tassutti metsäpolkua pitkin. Kun he saapuivat metsän keskelle, Varjokarva aloitti. ”Nyt te pääsette saalistamaan.” ”Nupputassu, sinä olet ollut vasta muutaman päivän oppilaana, joten aloita hieman tutkien eri riistalajeja.” Nupputassu nyökkäsi. ”Joten aloittakaa riistanetsintä!” Pikiturkki huudahti. ”Ja muistakaa, että tämä ei ole kilpailu.” muistutti Pikiturkki. Nupputassu ja Höyhentassu lähtivät juoksuun. Höyhentassu katosi hetken päästä pensaikkoon. Nupputassu päätti etsiä riistaa puiden juurakoista. Nupputassu haisteli ilmaa. Ilmassa tuoksui hieman riistainen tuoksu, jotenkin vieras. Nupputassu tassutti varovasti saniaispensaaseen. Hän huomasi oravan nakertavan pähkinää tammen juurakossa. Nupputassu muisteli mitä Varjokarva oli neuvonut. ”Hitaasti, ja varovaisesti.” muisteli Nupputassu. Kun Nupputassu alkoi olla hyvin lähellä oravaa, hän kyyristyi ponnistaakseen. Kun Nupputassu sai hyvän asennon, hän ponnisti kovaa ja korkealle. Orava lähti juoksuun. Se juoksi puunkoloon. ”Ei!” ajatteli Nupputassu. Nupputassu lennähti suoraan oksalle. Nupputassu huitaisi käpälällään. Tömähtäessään maahan Nupputassu huomasi varpusen olleen sillä oksalla. Hän oli huitaissut varpusta niin, että siitä oli tullut riistaa. Nupputassu kävi hakemassa saaliinsa. ”No, oli sekin saalistamista.” Nupputassu ajatteli. ”Aika loppui!” Nupputassu kuuli Varjokarvan huutavan. Nupputassu lähti saaliinsa kanssa kohti mestariaan. Saapuessaan paikalle hän huomasi Höyhentassun. Hän oli saanut hiiren ja rastaan. ”Hienosti meni molemmilta!” Pikiturkki kehui. ”Niin meni!” Varjokarva naukaisi. ”Nyt on tuoresaaliskasassa paljon riistaa.” naukaisi Varjokarva. Kun he lähtivät takaisin leiriin, oli ihana ilta. Aurinko paistoi vielä hetken, ja kissat olivat kokoontuneet syömään. ”Onko tuo sinun varpusesi?” kysyi Mäntyviiksi. ”On se.” vastasi Nupputassu hieman häkeltyneenä. ”Hieno!” kehui Mäntyviiksi. ”Kiitos.” Nupputassu vastasi. Nupputassu tassutti kohti pentutarhaa. Siellä olivat kaikki pennut ja kuningattaret. Nupputassu vilkaisi pentutarhaa. Sitten hän tassutti oppilaiden pesälle. ”Tämä oli kyllä yksi ihanimmista päivistäni.” ajatteli Nupputassu. ”Paras päivä ikinä.” Yöllä Nupputassu nukkui sikeästi. Hänen kylkensä kohoilivat. Nupputassu keinutti häntäänsä kevyesti tuulenvireessä. Aamulla Nupputassu heräsi. Oli jo aikainen aamu. Nupputassu päätti lähteä ulos. Ulkona oli kirkasta. Nupputassu katseli taivaalle. Taivaalla näkyi pilviä. ”Toivottavasti ei ala sataa.” Nupputassu ajatteli. ”Sitä sadetta on ollut jo liikaakin!” Nupputassu katseli kuinka pienet sadepisarat tipahtelivat leiriin. Nupputassu muisti että tänään hänellä oli vapaapäivä. Nupputassu päätti hieman kerätä sammalta, koska tänään hänen pitäisi kerätä sitä.
//Höyhentassu?
